torstai 29. maaliskuuta 2018

J.M. Coetzee: Jeesuksen lapsuus

Eteläafrikkalaislähtöinen J.M. Coetzee on jo aikaa sitten autorisoitu kirjallisuuden kunnian kentille sekä vankan tuotantonsa että saamiensa julkisten tunnustusten myötä. Oman tien kulkija, joka ei taida työstää samaa maksamakkaraa joka kerta. Kirjailijakuvaa täydentää anekdootit miehestä, joka ei suostu henkilökohtaisesti noutamaan mokomia Booker-palkintojaan. Mainiota!

Jeesuksen lapsuus, 2014 (The Childhood of Jesus, 2013) on Coetzeen ties kuinka mones teos. Tarinan alussa tuntemattomaan maahan saapuu mies ja poika, joiden keskinäistä suhdetta kirja käy läpi. Uusi maa tuo muassaan uudet nimet ja uudet henkilöllisyydet, kaikesta vanhasta on luovuttu identiteettiä ja kieltä ja tapoja myöten.

Poika ei ole miehen poika, vaan mies on luvannut merimatkalla etsiä pojan äidin käsiinsä. Mies ei ole koskaan tavannut naista, mutta hän on varma tunnistamisesta. Eräällä retkellä he törmäävätkin naiseen, jonka mies uskoo olevan pojan äiti. Nainen ja poika eivät kuitenkaan tunnista toisiaan, mutta se ei haittaa. Nainen ryhtyy pojan äidiksi, ja muuttaa miehen asuntoon. Mies puolestaan muuttaa satamassa olevaan vajaan.

Tarina on outo ja täysin epälooginen. Ihmisten käyttäytyminen noudattaa jonkinlaisia omia lakejaan, mutta ei totisesti "oikean elämän" lakeja. Kirjan loogiikka ei ole todellisuuden logiikkaa. Tämä aiheuttaa sen, että lukija ei aina oikein halua ostaa kertomusta ja sen käänteitä. Ne tuntuvat epäuskottavilta ja rasittavilta.

Alussa kiinnostavat henkilöt alkavat käydä hieman vastenmielisiksi, mikä vaikeuttaa entisestään kirjasta pitämistä.

Jeesuksen lapsuus on epäilemättä syvällinen ja taitava allegoria... jostakin. Se kuvannee ihmisyyttä, kiintopisteitä, perhesiteitä, kansallisuuksia ja kaikenlaista muutakin, mutta siitä on aika hankala saada otetta. Jeesuksen lapsuus tuntuu tehdyn jollekin sisäpiirille, ei tavalliselle lukijalle. Joku jossakin varmasti nyökyttelee tietävä pilke silmäkulmassaan, että "kyllä, juuri tätä on hyvä kirjallisuus, aivan huikeaa".

Itse pidin kahdesta asiasta: kirjan nimestä ja kannesta. Sekin on enemmän kuin joidenkin lukemieni kirjojen kohdalla.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti