keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Juri Nummelin (toim.): Kirottu kaupunki - Suomalaisia länkkäreitä 1820-2010 -luvuilta

Juri Nummelinilta ilmestyi toukokuussa Wild West Finland -niminen opus, jossa hän pureutui suomalaisen lännenkirjallisuuden historiaan tutkijan näkökulmasta. Wild West Finlandille ilmestyi myös eräänlainen sisarteos, Kirottu kaupunki - Suomalaisia länkkäreitä 1820-2010 -luvuilta (2016), jossa toisessa kirjassa esiteltyjen tekijöiden novelleja on tuotu luettavaksi.

Ja jälleen on Nummelin, tämä etäisten laaksojen Lönnrot, pakannut satulalaukkunsa, sitonut vyönsä ja ratsastanut kohti horisonttia ja sen taakse voimiaan säästämättä. Tuloksena on reilut kaksisataa sivua kotimaista länkkärikirjallisuutta.

Nummelin on asetellut löytämänsä näytteet kronologiseen järjestykseen, ja lukumatka aloitetaankin 1820-luvulta! Ensimmäinen esimerkkiteksti 'Tarina' on löydetty Turun Wiikko-Sanomien numerosta 30/1825.

Nummelin on tehnyt sekä kattavan johdannon kirjaansa että myöskin esittelee jokaisen kirjoittajan lyhyesti ennen kutakin lukunäytettä. Rakenne toimii, ja se palvelee lukijaa erinomaisesti.

Kirjan sisältö on kuitenkin hieman ongelmallinen. On kai jotakuinkin selvää, että myös vanhempien tekstien täytyy olla tässä mukana. Se tekee kirjasta uskottavan, kattavan ja perusteellisen, ja nimenomaan kyseisiä tekstejä odottaa etukäteen mielenkiinnolla. Näissä vanhimmissa teksteissä piilee kuitenkin ongelma, koska ne lukukokemuksena jäävät pelkiksi historiallisiksi kuriositeeteiksi. Ne eivät kohoa kirjallisesti erityisen valloittaviksi johtuen niiden vanhahtavasta tyylistä ja -luvalla sanoen- köykäisestä tarinankäsittelystä.

Ne ovat oikeutetusti mukana, ja ne ovat epäkuranttia kamaa. Nyt ne on nähty, mutta niihin ei tee mieli enää palata.

Jos totta puhutaan, tietynlainen kepeys on koko lailla helmasynti läpi kirjan. Onko tähän valikoitunut kokoelma täysin sattumanvaraisesti, onko tätä seulottu vaskoolilla vai onko otettu peräti terävin kärki? Vai onko suorastaan niin, että tässä olikin kaikki? Koko rännin tuotos?

Lukematta Wild West Finland -lähdeteosta ei vastausta saa. (Eikä ehkä senkään kanssa?)

Ehkä on selvää, ettei lännenkirjallisuus ole koskaan ollut se panostetuin osa-alue suomalaisessa kirjallisuudessa. Merkittävät tekijät ovat ansainneet kannuksensa muunlaisen kirjallisuuden parissa. (Tottakai - joku Joni Skiftesvik, joka kanonisoitiin oitis esikoisteoksestaan Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja lähtien, ja kuitenkin hänellä on samaan aikaan uskottava historia viihdevetoisten Kolmiokirjan lukemistojen parissa.)

Käteen jää siis oikeastaan lukukokemus, joka on kiinnostava mutta ei varsinaisesti sykähdyttävä. Luettavana on tunnelmapaloja, mutta ei erityisen eeppistä kronikointia. Nidos pieniä, kepeitä anekdootteja ilman syvempää kirjallisuuden kouraisuvoimaa.

Toki - sitä varmasti sai, mitä tilasikin. Kirottu kaupunki on hyvä katsaus alan suomalaiseen alaviitteeseen, ja heikkouksineenkin mainio muistutus tämän, yhä relevantin genren olemassaolosta.

Itselleni ykkösnovelliksi kohosi turkulaisen nimimerkki Harri Erkin (oik. Harri Kumpulainen) mainio Kissan kultaa -tarina. Siinä oli kirjallisesti kunnianhimoisempi rakenne ja tarinan kuljetus. Kissan kultaa edustaa hybridiwesterniä, joista en ole kovin innostunut populaarikulttuurin muilla laidoilla, mutta tässä tarinaan ilmestyvä aikakone on erityisen perusteltu - ja välttämätönkin. Koko kertomus oli himpun pidempi kuin useammat muut, joten kirjailija ehtii siinä tietysti kehitellä juontaan paremmin kuin kymmensivuisissa novelleissa, jotka usein ovat tässä yhden idean ihmeitä.

Olisi kiva kuitenkin nähdä toinenkin antologia suomalaisia Villin lännen tarinoita. Ehkä jo silloin pääsisi itsekin paremmin kiinni tähän lajiin?

"Pilvet riippuivat mustina alhaalla kuin vanhan oriin kivekset, mutta sadetta ei tullut."
(Harri Erkki: Kissan kultaa)

Kansi on sopivalla tavalla kioskilänkkärinkaltainen.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti