keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Raymond Chandler: Vuosien varjo

Raymond Chandler on kovaksikeitetyn dekkarikirjallisuuden iso nimi ja kaikkien lellikki. Tämä Vuosien varjo (Playback, 1958) -romaani jäi hänen viimeisekseen.

Ehkä se siksi on niin heikko? Tekikö kirjailija sen viimeisillä voimillaan? Hutaisten? Jäikö se keskeneräiseksi? Tavoitteliko hän vielä jotakin uutta? Ei tämä nyt kuitenkaan mikään erityinen helmi ole.

Kyllähän tätäkin kirjaa on ylistetty alan piirissä, mutta sisäpiiriin kuulumaton lukija muodostaa kuitenkin oman katsantokantansa henkilökohtaisen kokemuksensa perusteella.

Tässä tapauksessa kirja tuntuu hiukan torsolta. Tarina hypähtelee oudosti ja kertojan (Philip Marlowen) sinänsä hauskan ironiset ja nasevat lausahdukset ja pohdinnat eivät aina vie juonta eteenpäin tai edes selitä jo tapahtunutta. Kirjasta jää hiukan laiska ja huolimaton kuva. Lakoninen kerrontatekniikka ei tätä selitä.

Tarina alkaa yksinkertaisesta varjostustoimeksiannosta. Marlowe seuraa kohteena olevaa naista pikkukaupunkiin, jossa juttuun sotkeutuu muitakin varjostajia. Tapauksen ratkaiseminen tuntuu olevan hieman yhdentekevää Marlowelle ja yhdentekeväksi se lopulta lukijallekin jää.

Klassikoksi aika köykäinen.


**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti