keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Eric Chaline: Maailmanhistorian suurimmat huijaukset ja ihmiset niiden takana

Eric Chalinen kirjan Maailmanhistorian suurimmat huijaukset ja ihmiset niiden takana, 2011 (History's Greatest Deceptions and the people who made them, 2010) kansiliepeen mukaan Chaline itse on opiskellut historiaa Cambridgen ja Lontoon yliopistoissa ja hän on tällä hetkellä valmistelemassa sosiologian väitöskirjaa.

Olisi houkuttelevaa uskoa, että kirjoittajan biografiakin olisi huijausta. Se sopisi oivallisesti kirjan linjaan, ja toisi vähäistä pilkettä ja huumorinsärmää tekijän silmänurkkaan.

Äkkiä alelaarista napattuna ja seisaaltaan selailtuna Maailmanhistorian suurimmat huijaukset -kirja vaikutti ideaalilta lukupaketilta. Juuri tällaista historian popularisointia harrastetaan nykyään paljon ja erittäin aiheellisesti, ja kyseinen kirja on varmaan hyvä lisä genreeseen. Ihmisten yleissivistys ja kaikkinainen omakohtainen tietäminen rapistuu sitä mukaa, kun lumemielikuva maailman kaikesta tiedosta omassa kännykkätaskussa valtaa alaa.

Valitettavasti Maailmanhistorian suurimmat huijaukset -kirjan substanssi ei aivan ollutkaan näin kuin ennakkoon paikallisessa kirjakaupassa kuvittelin (mutta sikäli se siis vastaa täydesti tittelinsä huutoon).

Tästä Chalinen kirjasta löytyy kolme oleellista virhettä tahi puutetta. Kaksi niistä on ennemminkin ulkoasuun ja käytettävyyteen liittyviä, mutta kolmas on sitten oikeasti kohtalokas.

Iso kyseenalaisuus on jo lähtökohta: kirjaan valitut huijaukset ovat kovin eriparisia lähtökohdiltaan, ne ovat suoraan sanoen melkoista sillisalaattia. Iso kulmien kohottelun ja merkitsevien katseiden aihe on se, millä motiivilla poimitut jutut ovat ylipäätään päätyneet juuri tähän kokoelmaan? Mikä on ollut kirjoittajan peruste lopulliseen listaan?

Chaline on liittänyt jokaisen tapauksen alkuun tietolaatikon, jossa määritellään huijauksen kategoria, pääsyylliset, vaikuttimet sekä aiheutunut vahinko. Mutta ei vuosilukuja! Ei siis ajankohtaa, johon kukin tapaus liittyy. Se olisi ollut minimi linkittämään juttu yleiseen historiaan ja yhteyksiinsä. Toki kyseinen tieto löytyy sitten itse artikkelin uumenista, mutta mutta...

Toiseksi. Juuri tällainen teos huutaa upeaa, historiallista kuvitusta. Sen sijaan saadaan tihrustaa muutamaa kuuden sentin korkuista pikkukuvaa joka toisella aukeamalla (ja välillä hieman harvemminkin). Ratkaisu vaikuttaa vain kustannussäästöltä, ja voimistaa kyhäyksen jälkimakua. Viittaus YouTube-videoon ei aivan aja samaa asiaa, kun lukee kirjaa.

Jos kuvitus puuttuu, täytyy pääpainon olla tekstissä? Juuri tekstistä löytyy kuitenkin se suurin ja kohtalokkain virhe: teksti on persoonatonta puuroa. Eric Chaline ei todellakaan ole mikään kronikoitsija par exellence, kaukana siitä. Hän vain kirjaa asioita ilman erityisempää otetta, tyylittelyä, painotusta ja omaa ääntä. Kaikki mieltäkiehtovat anekdootit loistavat poissaolollaan.

Lukijalle tulee suorastaan tunne aivan kuin - niin no - aivan kuin tekstit olisi otettu Wikipediasta ja Ensyclopaedia Britannicasta. Ja juuri näin asia näyttääkin olevan, kun kirjan on kahlannut loppuun saakka ja tulee otsikon "Muuta luettavaa" alle. Siellä kirjoittaja kiittelee tämänkaltaisia tietolähteitä sekä vieläpä jakaa vinkin: www.google.fi! (Varmaan suomentajan hieno lokalisointi?)

Aihe sinänsä on kyllä kiinnostava ja kirjan kansi suorastaan erinomainen.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti