perjantai 17. elokuuta 2012

Hyvin pyyhkii!

Tämäntapaiseen kirjaan tarttuu tietysti ahnain käsin ja hyvillä mielin, koska pelkkä kirjan nimi ja iloinen kansikuva antavat odottaa hauskoja hetkiä. Kyse on Pikko-Liisa Perttulan toimittamasta ja Jii Roikosen kuvittamasta antologiasta nimeltään Hyvin pyyhkii! (2010).

Ns. 'pieruhuumori' on varmasti takuuvarmaa tavaraa, se naurattaa aina ja joka paikassa. Luultavasti on olemassa 'Pierut ilman rajoja' -liike jossakin maailman kolkassa? Kirja palkitseekin tässä suhteessa lukijan. Sitä lukiessa kokee useammankin kerran oivalluksen iloa ja lukija hämmästelee tuon tuostakin, että ovatko kakat noin universaaleja? Kirjailija-toimittaja on kategorisoinut kakan alalajikkeet varsin kattavasti. Lutherin katekismuksen tapaan hän antaa säännön ja sitten selittää, mitä se on.

Esimerkiksi.


Korkkikakka
Vedät pöntön kerran toisensa jälkeen, mutta yksi itsepäinen pökäle ei suostu poistumaan, vaikka kuinka vedät vessaa.

Kummituskakka
Tiedät kakanneesi. Vessapaperi suttaantuu, mutta pönttö on tyhjä.

Kalamiehenkakka
tipahtaa veteen poikittain ja molskahtaa kuin suuri hauki rantavedessä, kastelee kankkusi.

Kilpikonnakakka
kurkistaa pikkuisen ja menee takaisin monta kertaa ennen kuin se vihdoin pulpahtaa ulos.
Pirkko-Liisa Perttula: Hyvin pyyhkii! (Otava 2010)

Ja tätä menoa jatkuu. Lukija kohtaa runsain mitoin samaistumispintaa, eikä muista ihan kaikkea edes olevan olemassakaan. Ennen kuin muistutetaan.

Mutta mutta. Vähitellen kirjan alkaa toistella itseään, eivätkä oivalluksetkaan ole aina järin hauskoja, vaan ennemminkin pakkokakkaa. Kirja alkaa vaikuttaa hieman... niin, tunkkaiselta.

Materiaali tai itse aihepiiri ei kanna aivan täyttä kirjan mittaa. Ennemminkin tällainen julkaisu pitäisi olla perinteisen A4-tulosteen muotoinen. Sen voisi jokainen sitten teipata hetkeksi työpaikan vessaan.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti