sunnuntai 9. elokuuta 2015

Magne Hovden: Saamelandia

Norjalaisen Magne Hovdenin esikoisromaani Saamelandia, 2012 (Sameland, 2010) kuuluu kirjoihin, jotka takuuvarmasti jakavat kirjallisuusharrastajat kahteen pöllipinoon. Hovden seuraa pitkospuita pitkin pitkää ja kunniakasta humoristien riviä. Onko kyse tyhjänpäiväisestä pakinoinnista vai onko kyse oikeasta kirjallisuudesta?

Leimoja on mukava lyödä ja kohottaa niitä lyödessään itse itsensä oikeudenmukaisia tuomioita jakavaksi (sokeaksi) jumalaksi.

Onko kirjallisuuden perimmäinen tarkoitus antaa vastauksia elämän mysteeriin, maailmantuskaan ja kaikkinaiseen eksistentialismiin vai onko tarkoitus vain tuottaa hetkeksi huvia ja ajankulua? Kirjailijat ehkä itsekin jakavat itsensä vakavasti otettaviin ja viihdekirjailijoihin, kuka tietää, mutta kaanoninkirjoittajat tekevät sen taatusti.

Magne Hovden onnistuu ja niittaa edustamansa tyylilajin suoraan häränsilmään.

Kirjan ytimessä on kaksi hölöttävää toheloa, Roy ja Leif, jotka intuitiivisia ideoita pallotellessaan päätyvät perustamaan aidon elämyspuiston Kirkkoniemeen, Saamelandian. Kuvaan kuuluu, että miekkoset eivät itse ole saamelaisia, eikä heillä ole oikeastaan kovin tarkkaa kuvaa koko kulttuurista, mutta koheltaen, improvisoiden ja epäonnistuen he kuitenkin saavat projektinsa käyntiin.

Tällainen kahden miehen liitto on toiminut kautta populaarikulttuurin buddy movie -perusteisena. Hovdenia on verrattu Arto Paasilinnaan, mutta Saamelandia tuo kahden miehen odysseiana mieleen suomalaisesta kirjallisuudesta Juhani Peltosen Metsästys joulun alla -novellin (The End, 1976) aforistisen surulliset Mikon ja Akin sekä tietysti Veikko Huovisen Lampaansyöjät -kirjan (1970) remeltävät Sepen ja Valtterin. Hovden tuskin tuntee suomalaista kirjallisuusskeneä näin tarkoin, vaan on lähtenyt näille jäljille aivan omia aikojaan.

Royn ja Leifin lisäksi kirjassa on kokoelma eksentrisiä sivuhenkilöitä, jotka puolustavat hyvin paikkaansa kertomuksessa. Hovden kirjoittaa kautta kirjan tasaisen hauskasti, ja välillä hän iskee suorastaan emosuoneen ja saa lukijan nauramaan nautinnollisesti ääneen.

Naurattamisen ja viihdyttämisen lomaan Hovden on ladannut myös ajatuksia ja näkökantoja, jotka tukevat hänen agendaansa Saamelandian asianajajana ja ylipäätään ihmisluonteen tuntijana. Ottamatta varsinaisesti kantaa ja varsinkaan saarnaamatta Hovden jakaa huomaamatonta infoa, kritiikkiä, kyseenalaistamista, oivalluksia ja ylimalkaan laajaa tietämystään tarinan lomaan ilman vaivaannuttavaa päälleliimaamista.

Komea avaus!

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti