keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Leif G.W. Persson: Pinokkion nenä

Leif G.W. Persson pitää laatunsa yleensä, eikä käsissä oleva teos Pinokkion nenä, 2014 (Den sanna historien om Pinocchios näsa, 2013) tee tässä suhteessa yleismäärittelyyn poikkeamaa. Lukija saa sitä mitä hän on tilannut.

GW:n vahvuus on siinä, että hän on sisällä Ruotsin rikoshistoriassa, ja hän osaa sekä ammentaa siitä että pakista ammentamastaan. Lisäksi plussaa on tietenkin se, että GW eroaa kuin yö ja päivä Nordic noirin turboahdetuista väkivaltatrillereistä. Edukseen.

GW menee tarina edellä.

Heikkous on sitten se, että GW sortuu välillä turhaan jaaritteluun, pitkittämiseen ja luennointiin, joka ei aina pelkästään vie tarinaa eteenpäin. Jos se on kuitenkin hinta, joka näistä pitää maksaa, niin maksetaan sitten. Ainahan voi pikakelata tylsimmät kohdat tuplanopeudella.

Pinokkion nenä on kuvaus rikoksesta ja sen ratkaisusta, mutta ennen kaikkea se on päähenkilönsä rikoskomisario Evert Bäckströmin muotokuva. Evert Bäckström on sopivana annoksena mukava, kirjallinen hahmo, mutta tässä kirjassaan GW kyllä vie toisteisen luonnekuvansa tappiin saakka, ja se alkaa käydä kirjan mittaan (560 sivua) rasittavaksi. Bäckström on sika vitsikkäällä, ärsyttävällä, rasittavalla, what ever tavalla, mutta sen idean vääntäminen rautalangasta lähes jokaisella sivulla vie totisesti tehot. Yleensä vähemmän on enemmän. Toki tämän mätämuna-teeman lisäksi Bäckström saa muitakin piirteitä, jotka eivät ole pelkästään epäedullisia. Juuri tätä kuvaa vasten hänen jatkuva ala-arvoinen mutinansa käy rasittavaksi. Bäckströmhän on ihminen eri ominaisuuksineen.

Kirjan aloittava juoni on asianajaja Thomas Erikssonin kodissa tapahtunut murhamysteeri. Päivä, jonka Bäckström itse nimeää elämänsä parhaaksi päiväksi jo kirjan ensi sivulla. Tutkimuksen johtoon nimetään Bäckström, joka viekin sitä omintakeisella tyylillään kohti ratkaisua. Ja voinee sanoa, että ratkaisu on omanlaisensa yllätys. Ellei lässähdys?

Ehkä siis itse rikos tahi murhatutkimuksen tulos ovat bagatelleja tekijöitä, joita GW käyttää vain keinona viedä isoa tarinaansa eteenpäin?

Formaattikansi. Aika kiva silti.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti