sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Jo Nesbø: Panssarisydän

Jo Nesbø olisi voinut lopettaa Harry Hole -sarjansa tähän kirjaan: Panssarisydän, 2010 (Panserhjerte, 2009). Tai ehkä hän olisi voinut lopettaa sen jopa nide, pari aiemminkin. No, Nesbø ei tehnyt niin.

Useat sarjamuotoon ajautuneet kirjailijat tekevät työnsä sisäsiististi, mutta vailla erityistä intohimoa tahi haluakaan uudistua. Sarjan kohdalla kysymys uudistumisesta on tietysti myös paradoksaalinen.

Lukijoiden onneksi Jo Nesbø on eri maata, kaikella tapaa. Hän on tasaisen laadukas ja yllätyksellinen kirjailija, joka pystyy varioimaan myös sarjaa. Harry Hole -sarja on komeaa luettavaa. Kirjallisuudesta pitävä ei pety, siinä kuin pessimistikään.

Nesbø tarjoilee täyden kattauksen, joka pitää sisällään tuttuja elementtejä, mutta hän työstää niitä koko ajan pois mukavuusalueelta. Tuntuu juuri Panssarisydäntä lukiessa, että Nesbø on huvitellut haastamalla nimenomaan itsensä ja laittamalla Harry-polon aina vain kahjompiin tilanteisiin selviytymään. Ehkä ainoa huomautettava koskeekin juuri tätä: Panssarisydämessä Harry joutuu sillä tavalla kiperiin tilanteisiin, että ratkaisut niistä selviytymiseen ovat yhä sarjakuvamaisempia. Se syö Harry Holen hahmon arkisuutta siinä kuin tekee hänestä yhä legendaarisemman.

Ja rikkinäisemmän.

(Aina on tietenkin myös kysymys elokuvallisuudesta näyttävyydestä. Ainakin Lumiukkoa ollaan tekemässä elokuvaksi...)

Kirjan alussa Harry on paennut itäisille maille Hong Kongiin, josta häntä tulee hakemaan kotiin kaunis naiskollega (!). Norjassa riehuu taas sarjamurhaaja, ja Holen asiantuntemusta ja intuitiota tarvitaan deekiksestä ja halveksunnasta huolimatta.

Harry on enimmäkseen vastentahtoinen, mutta perustaa kuitenkin kolme hengen salaisen ryhmän murhia tutkimaan. Työ edistyykin, kunnes ryhmä paljastuu tai oikeammin: ryhmän sisällä oleva myyrä on tehnyt työnsä.

Erinäisten käänteiden jälkeen Harry kiinnitetään mukaan kilpailevaan keskusrikospoliisin tiimiin, josta hänet tietysti myöhemmin lempataan ulos huolimatta tuloksista. Harryn tunnettu itsepäisyys vie hänet kirjan viimeisillä sivuilla Afrikkaan päättämään tarina. Ja sitten takaisin Hong Kongiin.

Panssarisydän on tolkuttoman pitkä ja juonikas kirja, mutta uuvuttava tahi tylsä se ei ole. Juonta pyöritetään riittävillä kierteillä aina uuteen asentoon ennen kliimaksia. Kirjalija ei kuitenkaan sotkeudu omaan näppäryyteensä tai jää oman juonikkuutensa lumoihin. Tarina toimii käänteineen päivineen.

Nesbøllä on tapana maalata Harry aina nurkaan jutun edetessä, eikä tämä kirja totisesti tee tässä suhteessa poikkeusta. Harry rikkoutuu yhä pahemmin sekä ulkoisesti että sisäisesti. Hän on toimintakykyinen mutta vajaa. Äärimmäisen kiinnostava hahmo. Onneksi hyllyssä on poikittain odottamassa vielä kaksi Hole-kirjaa.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti