tiistai 16. helmikuuta 2016

Tim Hill: The Beatles - Then There Was Music

The Beatles -laulu- ja soitinyhtye on senkaltainen järkäle, että se ei selittämällä aukene. The Beatles -laulu- ja soitinyhtyeestä on tehty satamäärin analyyseja, opinnäytteitä ja muutama kirurgienkin toimenpide, jotta se saataisiin avattua. Miksi The Beatles -laulu- ja soitintyhtyeestä tuli niin suuri ja merkittävä instituutio kuin siitä 1960-luvulla tuli? Miksi The Beatles -laulu- ja soitinyhtye on omalla sarallaan maailman suurin ja tunnetuin yhä?

Mitä tulee järkälemäisyyteen, niin sitä juurikin on Tim Hillin kokoama The Beatles - Then There Was Music (2007) -kahvipöytäkirja. Se on todellakin järkälemäinen kirja, par excellence. Sivuja on 448 ja kiloja saman verran, pelkään pahoin. Tämän kirjan lukeminen on fyysinen suoritus, jos mikä!

Sen sijaan mikään analyyttinen tai puhkiselittävä teos tämä ei ole, eikä se ole Tim Hillin tarkoitus edes ollut. Kirjassa käydään piinallisen tarkkaan läpi bändin historia vuodesta 1934 lähtien. Sivu sivulta merkinnät tarkkenevat niin, että lopulta voimme yhtyeen huippuvuosista lukea tapahtumat päiväntarkan kronologisesti.

Analyysin ja synteesin sijaan Tim Hill luottaa ilmeisesti siihen, että kaiken tämän faktan todistusvoima ajaa lukijan tekemään itse omat johtopäätöksensä. Mihin tarpeeseen bändi syntyi, mitkä tekijät johtivat siihen, että se kasvoi järjettömään suosioon ja merkittävään musiikillisuuteen saakka ja lopulta - miksi fyysinen bändi hajosi?

Kirjan rakenteen pääidea on sivujen alalaidassa juokseva kalenteri ja kunkin aukeaman täyttävä erillinen teema-artikkeli. Ja tietenkin se välttämätön fanimateriaali: runsas valokuvakuvitus, minkä takia itse päädyin alunperin ostamaan tämän kirjan. Kuvat ovat pääosin peräisin Daily Mail -lehden arkistoista ja ne ovatkin loisteliaat. Vaikka monet ikoniset kuvat puuttuvat, ovat lehden kuvaajat ahkeroineet uutterasti ja kattavasti yhtyeen ympärillä, ja sen taival on tullut dokumentoitua komeasti.

The Beatles - Then There Was Music -kirja toimii erinomaisen hyvin pelkästään kuviakin selaamalla. Jos sitten vaivautuu syventymään pohjattomaan tekstimassaan ja päivityksiin, saa kirjasta ilman muuta paljon irti ja vastinetta rahoilleen.

Satunnainen esimerkki kirjan perusteellisuudesta kesken 'Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band' -älppärin levytystä:

"March 1967
3 The French horns on the title track of Sgt. Pepper were recorded to continue the image that Sgt. Pepper was an actual band, after which George added guitar before more work on "Lucy in the Sky with Diamond".
6 Clapping and laughing were also recorded to add to the illusion that Sgt. Pepper was a real band. From the archives extracts from "Volume 28: Audience Applause and Atmosphere, Royal Albert Hall and Queen Elizabeth Hall" gave the illusion of an audience talking before the start of the song.
7 Harmony and vocal effects were added to "Lovely Rita". The band was featured on Scene Special on Granada Televison.
9 The session at Abbey Road began the work for Paul's "Getting Better".
10 A droning tamboura, bass guitar and drums were added to the day before's takes."
(Tim Hill: The Beatles - Then Tere Was Music)

Yhtyeen ja sen jäsenten osuudesta ja liikkeistä alkaa kasvaa tehokas kudelma, joka avaa oudolla tavalla kunkin ydinjäsenen persoonallisuutta. Ovatko huomiot tosia vai eivät, jää tietysti epäselväksi ja lopulta sivuosaan. Lukija alkaa muodostaa vääjäämättä omia tulkintojaan, ja se on mahtava saavutus kirjoittajalta. Hän saa lukijan ajattelemaan.

Mahdollisista virhetulkinnoistakin huolimatta kirjasta piirtyy selkeä kuva neljän kaveruksen, ystävyksen, liian kiinteäksi ja yksityiselämää rajoittaneeksi käyvästä elämästä, jolle erimielisyydet, riidat ja ero olivat lopulta looginen päätös. Se on valitettavaa, mutta kun jokin päättyy, niin jokin alkaa. Tim Hill on koonnut kirjan loppuosaan yhä harvenevan aikasuoran bändin jäsenten myöhemmistä vaiheista. Viimeinen merkintä on huhtikuun toiselta päivältä vuodelta 2007. Sen jälkeenkin on tietysti tapahtunut yhtä jos toista, mutta tässä tapauksessa merkintöjen päättymisen syy on kirjan julkaisuvuosi.

Komea kirja, joka kuitenkin aiheuttaa ähkyn.

Kansi ei ole kovin tyylikäs, mutta liekö se jonkinlainen muistuma 'A Hard Day's Night' -älppärin kannesta. Tietenkin siinä on myös kasvojen ikääntymisen ja habituksen muuttumisen idea. Kirjoittaja näkyisi puolestaan hieman jumahtaneen tähän Beatles-teemaan omassa julkaisukatalogissaan.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti