sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Markku Heikkilä: Uutissi Turust 18 - Ei virallissi mut torellissi

Markku Heikkilä alias Förin äijä on pitkän linjan radiotoimittaja ja pakinoitsija, joka tunnetaan kotiseutukronikoistaan. Siis Turku-aiheisista jutuistaan.

Heikkilän katalogissa on pitkä rivi Uutissi Turust -kirjoja. Tai pitkä ja pitkä. Osia on parisenkymmentä, mutta paksuudeltaan kirjaset ovat noin puoli senttiä, joten rivin pituus heilahtelee jotakuinkin kymmenen sentin hujakoille. Onhan siinäkin toki elämäntyötä yhdelle miehelle.

Kävin viime perjantaina Turussa Logomossa, ja piipahdin seuraavana päivänä Hansakorttelissa sikäläisessä Suomalaisessa kirjakaupassa tarkoituksenani ostaa kirjoja viidellätoista eurolla, jotta saisin myös tämänvuotisen Kirjan ja ruusun päivän ilmaiskirjan. Mission completed. Ostin samantien kolme kirjaa kahdellakympillä ja sain kaupan päälle sekä virallisen Ronja Salmen ja Jami Nurmisen Onks noloo -kirjan että lisäksi myös Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän -pokkarin.

Yksi omista ostoksistani oli siis Markku Heikkilän nide Uutissi Turus 18 - Ei virallissi mut torellissi (2013). Hyllyssäni on sarjan alkupäästä kuusi kirjaa (kakkososa jostakin syystä tekijän nimikirjoituksella varustettu!), mutta sitten on jäänyt siis melkomoinen aukko näiden vuosikirjojen väliin.

Voisi huoleti sanoa, että Heikkilä jatkaa suoraan siitä, mihin edellisessä lukemassani kirjassa jäi. Uutissi Turust 18 on jaettu täsmälleen samalla jaolla kuin ennenkin: alkuosassa on Turkua liippaavaa historiikkia ja loppu on omistettu murreuutisille vuoden varrelta ('Misä, kui, kummottos').

Luulisi, että kaupungissa on huomattu tämä Heikkilän ansiokas turkulaisuuden ytimen kartoitus, ja että siellä puuhattaisiin jonkinlaista prenikkaa Förin äijän rintapieleen. Mene ja tiedä, hyvää työtä hän joka tapauksessa tekee tässä suhteessa. Heikkilä toki jää toisaalta piirikunnalliselle tasolle näkyvyyden suhteen, kun taas Reijo Mäki tekee samassa hengessä PR:ää Turulle SM-tasolla. Liekö Mäkikään vielä saanut sementtiin valettuja saappaita tahi muuta kunnianosoitusta kaupungilta?

Mikäli kuitenkin on tämän kirjasen kohderyhmää, voi tätä ilman muuta suositella. Heikkilä tekee hyvää työtä. Historiikit on kirjoitettu huolella ja kuitenkin silattu pienellä keveydelläkin. Ja ne murrejutut! Heikkilä antaa kunnian murreasun oikeellisuudesta Turun yliopiston fonetiikan professori Kalevi Wiikille, joten eivätköhän kirjalliset intonaatiot ole kohdillaan. Tai ainahan se on niin, että murretta on hieman työlästä ja teennäistä lukea kirjoitettuna mutta nautinnollista kuunnella, kun joku sitä luontevasti puhuu.

Yhtä kaikki, kovin luonnikkaita Heikkilän kirjaukset ja huomiot ovat. Ja osin niin juonikkaita, että on pakko nauraa ääneen ja kerrata. Ammattimies on asialla.

Sitä jäin pohtimaan, että pitäisiköhän tilata puuttuvat osat kirjahyllyä täydentämään? Ei näitä ehkä jaksa nonstoppina painaa öitä läpeensä, mutta kompakteina annoksina silloin ja tällöin, kyllä maar.

Näiden kirjojen kansitaide ei sekään muuten petä. Kaikissa näkemissäni kansissa pääosassa on ollut Heikkilä itse pipoineen. Tavaramerkki.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti