perjantai 24. elokuuta 2012

Reijo Mäki: Tukholman keikka

Arto Passilinnasta eräs kriitikko veisteli jo 80-luvulla, että Paasilinna on kuin hyvä makkara: aina tulee tasalaatuinen, hyvä ja yllättämätön siivu. Tämä määritelmä sopii jollakin lailla useampaankin kirjailijaan, eikä se välttämättä ole paha asia. Lukija tietää etukäteen, mitä saa. Jos ihmisellä on tunnistettava tyyli ja tavaramerkki, ei sekään ole vähäpätöinen juttu?

Kun tarttuu Reijo Mäen Vares-romaaniin, niin ei oikeastaan ylläty yhdelläkään sivulla. Mäen tapa kirjoittaa lauseita, koristella ne puujalkavitseillä ja muutamalla päälleliimatulla kriittisellä huomiolla, toimintaryppäällä ja rakastelukohtauksella on takuuvarmaa työtä. Jos siitä on pitänyt alun alkaen, pitää siitä yhä.

Tukholman keikka (2002) on itse asiassa kahden vanhemman kirjan yhteisnide. Kyse on kirjajärkäleestä, jonka kansipaperien välistä löytyvät Liian kaunis tyttö (1993) ja Kruunun vasikka (1994) -romaanit.

Mäki kuljettaa tarinaa luonnikkaasti rullaten alusta loppuun. Mukana ovat ne kyyniset heitot esimerkiksi televisiohapatuksesta ja aivottoman viihteen ylivallasta, ja sitten heti: viinaa, seksiä ja väkivaltaa Mäen tapaan...

Vares tekee kaikki tutut kujeensa ja dialogion tasolla ironiset heittonsa, ja kyllä vaan: taas iso mies kaihoaa naisenkin perään. Tunteet ne on karskillakin.

Kaupunkia ja sen maamerkkejä käydään läpi ristiin rastiin ja pientä tuotesijoitteluakin harrastetaan.

Mäki saa tarinat aina myös päätökseen, eikä jätä peruslankoja auki.

Tukholman keikka on näin ollen paikkaansa puolustava tuote Vares-jatkumossa.

Niin no, eihän siinä tarkkaan ottaen seikkailla Turun liepeillä eikä siinä ole Jussi Varesta lainkaan, vaan tässä kirjassa hänen nimensä on ylikonstaapeli Sakari Roivas Tukholman rikospoliisin erikoisryhmästä. Mutta muuten tämä on hyvä Reijo Mäen perus-vares.

Itse asiassa Mäellä on tässä kirjassaan yksi oikein hyvä heitto:

"Roivas istui asuntonsa sohvalla mietteissään. Niiden idealistien, uskovaisten ja muiden hihhulien, jotka toitottavat että ei ihminen ole luonnostaan paha, pitäisi mennä kiireesti tarkastuttamaan päänsä. Tai ostaa televisio."
Reijo Mäki: Tukholman keikka, 2002

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti