sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

John Williams: Butcher's Crossing

Stoner nauttii jonkinlaisesta yllätyssuosiosta, joka sen kohdalle on tullut postuumisti. Ehkä Stonerin innoittamana joko myyntimiehet tahi lukijat ovat halunneet myös Butcher's Crossing, 2016 (Butcher's Crossing, 1960/1971/1988) -kirjan? Molemmat kirjat on kirjoittanut amerikkalainen tutkija ja kirjailija John Williams jo vuosia sitten. Williams itse kuoli vuonna 1994.

Williams kirjoitti urallaan vain neljä romaania ja kaksi runokokoelmaa. Romaaneista toinen oli juuri tämä Butcher's Crossing. Williamsin kirjat edustavat eri genrejä, Butcher's Crossing on lajiltaan lännenromaani. Romaanin alussa opintonsa kesken heittänyt nuori Will Andrews saapuu Butcher's Crossing -nimiseen piskuiseen kylään Kansasissa. Eletään vuotta 1873. Will on innoittunut Ralph Waldo Emersonin idealisoimasta luontoykseydestä ja on heittänyt entisen mukavan kaupunkilaiselämän taakseen.

Will tutustuu Miller-nimiseen puhvelinmetsästäjään, joka saa Willin sijoittamaan rahaa epävarmaan metsästysretkeen. Kaksikon lisäksi matkaan lähtee käsipuoli leirisälli Charley Hoge sekä nylkyri Fred Schneider. Yhdessä miehet lähtevät ratsain ja härkävankkurein varustautuneina kohti Coloradon vuoristoa etsimään luvattua laumaa.

Kirja on aika pitkälti sitten tämän matkan kuvausta. Matkan joka on täynnä sekä vaivoja että vastuksia ja joka venähtää nopeasti tulevan talven takia vajaan vuoden mittaiseksi. Miehet torailevat, luimistelevat ja kärsivät kipua, janoa, nälkää, vilua ja muita ikävyyksiä. Ankara retki näyttäisi vaikuttavan kaikkiin, ei vain kokemattomaan Williin.

Kirjan teema on muistakin romaaneista ja elokuvista tuttu saalistamisen pakkomielle. Pakko joka ei niinkään liity rikastumiseen tai edes tavoitteen saavuttamiseen vaan ainoastaan itse tavoittelemiseen. Tuhannet puhvelin kuolevat kirjan sivuilla, ja ne kuolevat kaikin tavoin turhaan. Kukaan päähenkilöistäkään ei pääse nauttimaan metsästysretken tuloksesta.

Päänelikko ei ole erityisen sympaattinen eikä samaistuttava, ja sikäli heistä on hieman hankala pitää tai toivoa kaikkea hyvää. Lopulta hahmot näyttäytyvät kovin kirjallisina, siis sellaisina joiden eksentrisyys ja syvämietteisyys on pakolla päälleliimattua.

Will ratsastaa lopussa valaistuneena kohti tuntematonta, mutta lukijaa ei sekään sykähdytä.

Kaiken kritiikin jälkeen jäi, outoa kyllä, maku että kirja oli matkan arvoinen, ja että sen haluaa lukea uudelleen. Jotakin maagista siinä kuitenkin on.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti