tiistai 26. helmikuuta 2013

Jim Thompson: Kylmä kuolema

1. Luku
Jim Thompson on amerikkalainen. Thompson on suomalainen. Amerikansuomalainen kirjailija. Amerikkalainen kirjailija Suomessa. Thompson on toiminut myös sotilaana ja baarimikkona. Kuulema myös maanviljelijänä.

2. Luku
Jim Thompsonista saimme hyvän paketin. Hän kirjoittaa valmiiksi amerikaksi. Markkinat ovat auki, koska käännöstyötä ei tarvitse tehdä. Paitsi suomeksi.

3. Luku
Jim Thompsonin tyyli on lakonista. Hän ei maalaile. Eikä hän syvennä henkilöhahmoja. Ne jäävät varsin yksiulotteisiksi, vaikka niissä väitetään kuplivan pinnan alla. Voisi sanoa henkilöitä jopa paperinohuiksi.

4. Luku
Thompsonin kirja Lumienkelit (2009) sai varsin hyvät kritiikit. Kirjailija jäi mieleen, vaikka kirjaa en lukenutkaan. Nyt oli hyvä hetki korjata virhe, kun alelaarista löytyi Kylmä kuolema, 2011 (Lucifer's Tears, 2011). Alkuperäinen nimi on drinkki. Suomalainen nimi ei tarkoita mitään.

5. Luku
En tunne aivan uusinta dekkariskeneä. Edellinen lukemani salapoliisikirja taisi olla Maria Langin tuotantoa. Sitä edellinen oli Outsiderin Klaus Karma -kirja. Aina hyviä molemmat. Jim Thompson edustaa ehkä modernimpaa siipeä?

6. Luku
Kylmä kuolema on hitaasti etenevä mutta simppeli tarina. Väliin on ympätty omituisia luentotuokioita. Saamme tietää esimerkiksi Suomen sotahistoriasta, karjalanpaistin reseptistä, Ilkka Kanervasta tai hotelli Kämpistä asioita, jotka jumittavat juonen. Nämä ovat ehkä tarpeen potentiaaliselle amerikkalaiselle lukijalle? Suomalaisessa laitoksessa ne ovat syllän pitkä miinus.

7. Luku
Kirjan henkilöistä ei oikein kiinnostu. Kaikki kerrotaan Kari Vaaran näkökulmasta. Ja se on luvalla sanoen varsin kapoinen. Hänen tuskansa ei sytytä vaan muistuttaa kliseekimppua. Samalla Vaarasta yritetään tehdä jämpti periaatteenmies. Hyvä samarialainen ja yli-ihminen.

8. Luku
Kirjan luki yhdessä illassa. Taisin pettyä?

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti