lauantai 11. toukokuuta 2013

Robert Rowland Smith: Aamiaisella Sokrateen kanssa - Arkipäivän filosofiaa

Käsi osui tammikuisessa alelaarissa sinikantiseen kirjaan: kannessa oli kananmuna paistumassa tahi ihmisen profiili. Oivallus miellytti, ja kirja lähti mukaan muiden joukossa.

Robert Rowland Smithin kirja Aamiaisella Sokrateen kanssa - Arkipäivän filosofiaa, 2011 (Breakfast with Sokrates - The Philosophy of Everyday Life, 2009) on ollut jonkinlainen käännöshitti, koska se on kääntynyt seitsemälletoista kielelle tähän mennessä.

Ja mikäpä ei. Jos kansi herättää mielenkiinnon, lupaa takakansi kiehtovaa johdatusta arkielämän filosofiaan. Kiinnostavaa kyllä, ehdottomasti!

Kirjan alku ei kuitenkaan lupaa hyvää, sillä siinä on puolitoista sivua kiitoksia ja kolmen sivun mittainen 'Johdanto'. Johdanto on sikäli ongelmallinen, että siinä Smith jo selittää koko kirjan idean. Loppu on vain pitkitettyä toistoa ja läpiluentaa.

Robert Rowland Smith pudottelee tekstinsä joukossa hauskoja anekdootteja ja pieniä humoristisia heittoja, jotka ovat omiaan koukuttamaan ja popularisoimaan ajatuksia, kuten tämänkaltaisissa teoksissa tapana aina onkin. Hieman yllättäin ne jäävät kuitenkin aika pintaan ja lopulta myös tämänkaltaisia iskuja tulee melko harvakseltaan, mikä laittaa lukijan aprikoimaan, ovatko kevennykset ja havainnollistukset sittenkään kirjoittajan ominta omaa, vai onko ne lisätty väkisin tekstiin.

Toisaalta hän kotisivunsa mukaan konsultoi, opettaa, luennoi ja kirjoittaa kolumneja, joten kaipa se vaatii luonnostaan sujuvaa supliikkia, jos elannon pääomana on oma pää.

Tämä kirja jää kuitenkin torsoksi. Smith brassailee lukuisilla filosofian kovilla nimillä (ja jokusella hankalammin googlattavallakin...) ja heidän ajatuksillaan, mutta päätös ympätä ne ihmisen arkipäivän aikajanalle on turhan päälleliimattu, etten sanoisi keinotekoinen.

Smith keikaroi tarkoitushakuisesti ajatustensa parissa ja tekee elämästä aivan liian teoreettista ja vaikeaselkoista. Hei; tämähän on vain elämää, ei rakettitiedettä!

Ihminen toimii toki vuorokauden mittaan rationaalisesti ja sitten hieman sattumanvaraisemminkin, me linkitymme eiliseen päiväämme ja huomiseen, me olemme kytköksissä perinteen, historian ja kulttuurimme kanssa, meidän elämämme leikkaa muutaman muunkin elämää, mutta silti. Ei tämä ole sen kummempaa, eikä yksikään filosofinen ajatusrakennelma tee omaa yksilöllistä elämää oikeaksi tahi vääräksi. Olevaiseksi taikka olemattomaksi.

Kirja viihdyttää aikansa, on kiva sulka Robert Rowland Smithin lontoolaishatussa, mutta eipä juuri muuta. Filosofiset ajatusrakennelmat ansaitsisivat paljon teoreettisemman esillepanon. Sofian maailmakaan (Sofies verden) ei onnistunut olemaan aikanaan muuta kuin pitkäpiimäinen pläjäys.

Ei se kansioivalluskaan sitten lopulta ollut muuta kuin hetken hymähdys, syvällisempää ei siitäkään irronnut.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti