perjantai 7. elokuuta 2015

Chad Harbach: Pelin henki

Chad Harbach löi kunnarin heti ensi pelissä. Taustatarinaan kuuluu romaanin lähes kymmenen vuotta kestänyt työstäminen ja loputtomat hylkäykset, mutta tärkeintä on itse lopputulos, upea lukuromaani Pelin henki, 2013 (The Art of Fielding, 2011). Mikä häiritsevän typerä nimisuomennos muuten!

Pelin henki on älykäs tarinavetoinen kirja, jonka päähenkilöviisikko on sekä rakastettava että raivostuttava. Kirjailija on siis onnistunut siinäkin täydellisesti.

Olisi houkuttelevaa nähdä Pelin hengessä myös Harbachin versio Herman Melvillen Moby Dickistä. Siinä määrin oleellinen henkilö Melville on tarinan kannalta. Tulkittavaa tästäkin lähtökohdasta riittää: kuka tai mikä on Ahab ja kuka tai mikä on Valkoinen valas?

Jos jättää tällaiset pseudopohdinnat sikseen ja keskittyy itse kirjaan, niin se kantaa toki itsessäänkin ilman piilomerkityksiä. Se on kasvukertomus sananmukaisessa mielessä.

Kirjan keskiössä on viisi henkilöä. Ensimmäisen puheenvuoron saa toisen vuosikurssi opiskelija Mike Schwartz, väkivahva jässikkä, joka pelaa sekä jalkapalloa että baseballia sekä uneksii pääsevänsä johonkin huippuyliopistoon lakia lukemaan.

Mike iskee silmänsä hentoiseen Henry Skrimshanderiin, joka ulkoisesta habituksestaan huolimatta näyttää omaanvan ylimaallisen pallonkäsittelyominaisuuden. Henry tietää erehtymättä, minne laittaa räpylänsä palloa vastaanottaessaan ja miten heittää se ilman virheitä eteenpäin. Mike värvää Henryn omaan opinahjoonsa, Wisconsin osavaltiossa sijaitsevaan pieneen Westishin yliopistoon.

Henry laitetaan ylimääräisenä kämppiksenä asumaan yhdessä Owen Dunnen kanssa. Owen on syntymärento, itsevarma nuorimies, joka on saanut stipendipaketin Westishiin. "Olen sinun mulattihomokämppiksesi", hän esittäytyy hämilliselle Henrylle. Owen on täydellinen eksentrikko, joka lukee vaikeaselkoisia opuksia baseballjoukkueen vaihtopenkillä istuessaan.

Yliopistoa johtaa kuusikymppinen rehtori Guert Affenlight, joka ollessaan itse samaisen opinahjon opiskelija, teki merkittävän löydön koulun kirjastosta. Kyseessä olivat käsintehdyt muistiinpanot vuodelta 1880 H. Melvillen koulussa pitämästä luennosta. Myöhemmin Affenlight aloitteli väitöskirjaansa 1800-luvun Yhdysvaltojen kirjallisen maailman homososiaalisista ja homoeroottisista piirteistä, mutta aineisto muuttui hänen kuuluisimmaksi teoksekseen Spermanpuristajat (1987).

Affenlightin tytär Pella pakenee kuristavaa avioliittoaan San Franciscosta isän hoiviin Westishiin. Pella on omapäisesti keskeyttänyt aiemmin opintonsa, ja hän on nyt tyhjän päällä vailla kaikkea muodollista koulutusta ja omaisuutta.

Kirjassa on paljon käänteitä ja käännekohtia, jotka muovaavat henkilöiden ja heidän lähipiirinsä elämää uuteen uskoon. Henry on matkalla valtakunnaliseen kuuluisuuteen, kun yksi hänen heittonsa lipsahtaa, kenties tuulen vaikutuksesta, pois reitiltään ja kopsahtaa päin lukevaa Owenia. Mike on rikkonut polvensa ja selkänsä vuosien pelitreeneissä, hän ei pääse toivomiinsa yliopistoihin, ja hän huomaa äkkiä olevansa itse kehäraakki vailla sitä ainutlaatuisen nerouden kipinää, jota hän on janonnut. Pella ajautuu ensin suhteeseen Miken ja sitten Henryn kanssa aiheuttaen heidän välisen välirikon. Henryn päässä napsahtaa. Umpihetero rehtori Affenlight rakastuu Oweniin, mikä koituu hänen kohtalokseen. Westishin yliopiston onneton baseballjoukkue, The Westish Harpooners, ei ole ikinä voittanut sarjaansa, ennen kuin nyt: Henryn avulla ja ilman Henryä.

Monipolvisesta juonenkuljettelusta huolimatta Pelin henki on kirkas, selkeä ja uskottava tarinaltaan, ja eräänlaisella vanhanaikaisella tavallaan siinä on myös selkeä päätös. Pelin henki on erittäin viihdyttävä, viisas ja ratkihauska romaani. On onni ja on huutava vääryys, että sen sai alle vitosella Suomalaisesta kirjakaupasta!

Kirjan kansitaide on kiinnostava ja tulkintoihin houkuttava. Anja Reponen on onnistunut loihtimaan päältäpäin yksinkertaisen mutta tulkinnoiltaan moneen taipuvan kannen.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti