tiistai 13. marraskuuta 2012

Verraton MAD vessalukemisto

Vuonna 1970 Suomessa alkoi ilmestyä yhdysvaltalainen satiirisen huumorin kulttijulkaisu MAD nimellä Suomalainen MAD. Lehti lankesi otolliseen maaperään, jos sattui olemaan puberteettiaan elävä poika, mutta muuten kyse ei tainnut sittenkään olla isosta liikeideasta, sillä lehti kuoli pois vain 30 numeron ikäisenä vuonna 1972.

No, itse olin oikeaa kohderyhmää juuri tuolloin, enkä osuvampaa luettavaa juuri tiennyt. Lehden lukuisat piirtäjät ja käsikirjoittajat tulivat tutuiksi, koska heidän nimensä kerrottiin aina kunkin jutun ohessa. Kädenjäljet oppi tuntemaan ja hieman myös rankkaamaan tekijöitä suosikkilistoihin.

MAD oli kuitenkin ihmeen tasokas tuote, vaikka näitä tekijöitä oli kasapäin. Kaikkia yhdisti huumori ja asioiden kääntäminen päälaelleen sekä itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen. Yhdeltä vinkkelilstä tarkastellen MAD oli vallan tavattoman älykäs julkaisu.

Oli siis riemukasta nähdä vuosien jälkeen lehtihyllyssä lähes kolmesataa sivuinen alan opus täynnä sitä itseään. Ja oli masentavaa nähdä, että aika on ajanut MADin ohi. Tai ehkä oikeammin aika on ajanut minun ja MADin ohi. Ikä on tehnyt tehtävänsä kohdallani. Konkreettisesti se näkyi siinä, että kun yritin lukea tätä Verraton MAD vessalukemisto, 2012 (THE MAD BATHROOM COMPANION, 2000) -koostetta, niin näkökyky joutui sananmukaisesti koetukselle. Formaatti oli puristettu niin pieneksi, että tekstityksestä ei saanut ilman vaivoja kaikin osin selvää.

Toinen, surullisempi puoli, oli se, että jutut eivät naurattaneetkaan samalla tavalla kuin nuorena. Ne eivät tuntuneet enää oivalluksilta. Tähän todennäköisesti vaikuttaa oman ikäni lisäksi se, että ylipäänsä yllätysmomentti puuttui. Tiesin tasan tarkkaan, mitä oli odotettavissa, ja se on lukijalle problemaattinen asia.

Al Jaffee, Don Martin, Sergio Aragonés, Dave Berg, Paul Coker, Antonio Prohias, Frank Jacobs, George Woodbridge, Bob Clarke... Kaikki hyvät ovat mukana, mutta.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti