perjantai 30. toukokuuta 2014

Gianni A. Sarcone - Marie-Jo Waeber: Kiehtovat optiset harhat

Ilmari Jäämaan kaikinpuolin lyömättömässä kirjassa Ajanvietteen ihmekirja vuodelta 1935 oli jo muutamia optisia oivalluksia ja silmän harhautuksia luvussa 'Hupaisia temppuja' (puhumattakaan kirjan tarjoamista 'Stereoskooppisista kuvista'). Sittemmin on suomenkielelle siinnyt useampikin samasta laarista ammentava alan teos.

Vähitellen alkaa kyse jo olla ryöstöviljelystäkin, koska aihepiirin peruskuvasto on nähty ja kierrätettykin muutamaan kertaan näissä kirjoissa. Vaikka tietokoneella pystytään kuvia varioimaan loputtomasti, itse ilmiöiden kaivo on ammennettu kuiviin. (Katso esimerkiksi Parhaat optiset harhat.)

Gianni A. Sarconen ja Marie-Jo Waeberin Kiehtovat optiset harhat, 2013 (The World of Visual Illusions, 2012) tarpoo juurikin samoja puhkikoluttuja polkuja.

Aihe on kuitenkin kiehtova. Miten meitä hämätään? Mistä ilmiöt johtuvat ja miten niitä hyödynnetään? Selviämme tosielämässä aukkoja täydentäen ja vanhoihin muistijälkiin tukeutuen, ja silti nämä samat vihjeet voivat johtaa meitä myös harhaan.

Kirjan pisin teksti on 'Johdanto', joka lähtee hiukan kaukaahaetusti (sananmukaisesti!) liikkeelle kosmisesta alkuräjähdyksestä 14 miljardia vuotta sitten. Tästä kirjoittajat siirtyvät silmän fysiologiaan ja lopulta itse asiaan: miten aivomme tulkitsevat näkemäänsä.

"Kaikkeen havaittuun vaikuttaa konteksti, aiempi tietomäärä ja ennakko-oletukset."
(Gianni A. Sarcone - Marie-Jo Waeber: Kiehtovat optiset harhat)

Kirjan kuvituksena on kiitettävä määrä kuvia, mutta harmi kyllä, useimmat kuvat on nähty ennenkin, ja itse ilmiö, mihin niiden teho perustuu, on siten tuttu. Osa kuvista on puolestaan niin alkeellisia, että niiden paikka ei oikein ole tällainen tietoteos.

Kirja on jaoteltu alaotsikoittain yhdeksään lukuun. Nimeäminen ei ole aivan ongelmatonta, siksi löyhästi ihmeet liittyvät toisiinsa tahi katsomistekniikkaan. Itse kuvat on sen sijaan pääsääntöisesti kyllin suuria ja hyvälaatuisia, jotta niiden maailmaan on helppo sukeltaa.

Kiehtovat optiset harhat käy perusteoksesta aloittelijalle, mutta konkarille se ei tarjoa juuri mitään purtavaa. Kirjan tieteellistä arvovaltaa nakertaa myös suomennoksen yksityiskohta, jota harvoin näkee arvonsa tuntevissa tietoteoksissa eli verbi meinata. "Jos et meinaa nähdä sitä..." No, koko teksti on tietenkin suomennettu suoraan alkuperäisteoksesta.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti