keskiviikko 1. elokuuta 2012

Sidney Sheldon: Naamioiden aika

Lopputulema:
tyhjänpäiväinen kirja.

Elämä ei ole useinkaan oikeudenmukaista, ja erityisen outoa se on tässä: nyt jo edesmennyt Sidney Sheldon on (ainakin ollut) kaikkien aikojen käännetyin kirjailija. Teoksia on myyty yli kolmensataa miljoonaa kappaletta.

Voi olla, että käteeni osui juuri se pahnanpohjimmainen, mutta kyllä kyse on tämän tyylinäytteen perusteella aikansa eläneestä kirjallisuudenlajista. Se, että tarinassa käytetään lankapuhelimia ei häiritse hitustakaan, mutta se, että henkilöt ovat ajattelumaailmaltaan ja toiminnaltaan paperinohuita ja kliseisiä, häiritsee sitäkin enemmän. Se, että juonta on vain nimeksi, ja sekin vähä innotonta, häiritsee kovastikin.

Tällä juonenpunomisella ei tänä päivänä pääsisi kansien väliin, etenkään kovien kansien.

Kaikki kulissit ovat niin suuria, että ne menevät överiksi paukkuen, ja kulisseissa patsastelevat ihmiskuoret ovat kovin vähäisiä, mielenkiinnottomia ja asetelmallisia. Kirjan tarjoamat yllätysefektit jäävät teatterisavuksi.

Sheldon itsessään on monessa marinoitu kirjallinen tähti, joka on myös palkittu työstään monin tavoin. Sitäkin taustaa vasten jää aprikoimaan Naamioiden aika, 1995 (Morning, Noon And Night, 1995) -romaanin arvoa. Se sijoittuu kirjoittajansa tuotannon myöhempään puoliskoon, joten välineen täytyy jo olla hallussa. Vai oliko väline jo niinkin hyvin hallussa, että se sokeutti tekijän? Hän tyytyi turvallisiin ja helppoihin ratkaisuihin juonta punoessaan? Tai hän ei peräti nähnyt sen eteen tietoisesti edes vaivaa?

"Kirjoitan lukijoille", sanoi Sheldon itse, kun puhe kääntyi kriitikoiden arvostuksen puutteeseen. Se on selityksenä sinänsä pätevä, ja hyvä lähtökohta menestyvälle kirjailijalle.

No, tälle lukijalle sekään ei kelvannut.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti