keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Pertti Jarla: Fingerpori 4

Pertti Jarla on huikeassa vedossa! Ensin hän tekee tiliä sanomalehtien sarjakuvapalstoilla ja sitten myy samat ruudut meille uudelleen kovissa kansissa ja eri formaateissa.

Lisäksi Pertti Jarla on oikeasti huikeassa vedossa tässä Fingerpori 4 (2011) -kokoontumisajossa. Jo melko pitkään aamun Hesarista luetut fingerporit ovat olleet kovin epätasaisia. Koska heleimmät naurut ovat kirvoittaneet Jarlan yhdessä jonkun toisen ideaa ehdottaneen henkilön kanssa tekemät stripit, on alkanut herätä enemmän kuin aiheellinen huoli siitä, että onko Jarlan kivekset puristettu kuiviin?

Tämä kirja on jo muutaman vuoden takaa, ja sen kohdalla asia ei vielä ole lainkaan niin, vaan Pertti Jarla lyö jalat veteliksi ja mahan kiharalle tuon tuostakin. Tässä kokoelmassa on sattumia huomattavan paljon!

Kenellekään sivistyneelle ihmiselle ei voi enää olla epäselvää, missä tyylilajissa Fingerpori-sarjiksessa mennään. Puujalat, sanaleikit, kaksoismerkitykset ja härskit jutut muodostavat väkevän kymin näissä maisemissa ja hyvä niin. Ken ei niitä arvosta, ei varmaankaan tällaista opusta osta hyllyynsä katseenvangitsijaksi.

Tässä nimenomaisessa kirjassa lukukokemus on erityisen palkitseva sille, jolle tällaiset navanalitukset maistuvat luonnostaan.

Osaan jutuista pitää oikein palata uudelleen ja uudelleen, ja tiristää niistä hyvää mieltä loppuun saakka.

Jarla on itse kirjoittanut tällä kertaa kirjan esipuheen, ja hän päättää sen toteamukseen:

"Tasaista jöötiä on ollut."
(Pertti Jarla: Fingerpori 4, 2011)

Ihan näin asiat eivät kuitenkaan ole. Jos tekijän omat jutut ovat olleet mehevämpiä ja tuoreempia Jarlan varhaisella Fingerpori-kaudella, niin vastaavasti hänen kynänsä viiva on käynyt yhä tarkemmaksi kohti myöhempiä ruutuja mentäessä. Ero on varsin selkeä, kun lehteilee Fingerpori-kerrostumia kronologisesti.

Näennäisestä harmittomuudestaan huolimatta tiputtelee Jarla joukkoon myös korkeakulttuuria ja kannanottoja. Tässä talikollisessa ensinmainittua voisi edustaa vaikkapa vitsi Albert Camusin eksistentiaalisesta Sivullinen-kirjasta ja jälkimmäistä puolestaan usempikin strippi, joista selkeästi käy ilmi Jarlan Skepsis-kytkös. No, kun itse tekee, saa tehdä mitä vain, ja siitähän tekijämiehet tunnetaan. Kuin naiset myös.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti