perjantai 24. maaliskuuta 2017

Jo Nesbø: Isänsä poika

Pakko tunnustaa, minulla on Harry Holea ikävä. Holen hahmo ja Hole-kirjojen täyteläinen maailma ovat inspiroineet minua siinä määrin, että olen valmis kohottamaan Jo Nesbøn scandinavian noirin kuninkaaksi. (Presidentiksi olisi outoa kohottaakaan.) Toki on pakko samaan hengenvetoon todeta, että en ole nordic noirin kummoinenkaan tuntija.

Siksipä olikin mukava kopata Cittarin kolmen euron korista Nesbøn Isänsä poika, 2014 (Sønnen, 2014). Isänsä poika ilmestyi heti viimeisen Harry Hole -kirjan, Poliisin, jälkeen.

Jälleen Nesbø luo joukon täyteläisiä ja rakastettavia henkilöitä ja kuvailee heidän maailmaansa psykologisesti uskottavasti. Nyt kyse on poliisin pojasta, narkkarista ja vankilakundista nimeltä Sonny Lofthus, joka päättää paeta Oslon huippuvankilasta, Valtiosta ja lähteä kostoretkelle. Ja hyvinhän reissu luonnistuu.

Toinen päähenkilö on rehellinen poliisi Simon Kefas, joka on aikanaan tuntenut Sonnyn isän, ja joka nyt ajautuu jahtaamaan poikaa. Näiden kahden miehen tarinat nivoutuvat monin säikein toisiinsa.

Sonnyn ja Simonin lisäksi tarinassa luonnostellaan useitakin muita henkilöitä. Sinänsä loogisia mutta ei aivan kaikilta osin uskottavia kuitenkaan. Mukana on myös Nesbøn lempiagenda korruptoituneesta ja mädännäisestä hyvä veli -verkostosta, joka ulottuu virkamiehistä ja poliitikoista poliiseihin sekä rikollisiin.

Kirja on hyvin juoheva ja viihdyttävä. Sen lukee mielikseen ja tekstistä nauttienkin, mutta ei se silti jätä samanlaista jälkeä mielihyväkeskukseen kuin parhaat Harry Hole -kirjat. Rima on sen verran korkealla, ja sen riman on Nesbø itse itselleen asettanut.

No, nythän on uutta Harry Holea luvassa!

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti