sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Alaa al-Aswani: Chicagolaisittain

Tammikuinen vaeltelu kirjakauppojen alelaarien äärellä on hyvin mielenkiintoista ja palkitsevaa: koskaan ei tiedä, mitä käteen jää, koska valikoima on usein oleellisesti laajempi kuin muuhun aikaan vuodesta. Nytkin matkaan tarttui yhtä jos toista; sellaista josta oli jo ennakkokäsitys ja aivan neitsellistäkin tavaraa.

Alaa al-Aswani on itselleni uusi tuttavuus, mutta kirjan kansi kutsui tarttumaan itseensä ja selailemaan kirjaa sieltä täältä ja lopulta viemään sen kassan kautta kävelyllekin. Al-Aswani on poliittisesti valveutunut egyptiläinen hammaslääkäri, journalisti ja kirjailija, jonka romaanituotanto ei ole laaja, mutta kirja Yacoubian-talon tarinat oli kymmenisen vuotta sitten melkoinen menestys arabiankielisessä maailmassa, ja se käännettiin usealle muulle kielelle. Myös kirjasta tehty elokuva-adaptaatio oli melkoinen menestys kotimaassaan.

Alelaarista käteen osui nyt kuitenkin myöhempi Chicagolaisittain, 2011 (Chicago, 2007) -kirja. Nimensä mukaisesti kirja sijoittuu pääosiltaan Chicagoon, joskin useimpien henkilöiden todellinen kotimaa, Egypti, näyttelee tarinassa ratkaisevaa osaa. Kirjailija itse on aikanaan suorittanut opintojaan myös Chicagossa, joten kirja saattaa näin heijastella joiltakin osin hänen omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan.

Kirjan keinokoppaan kuuluu usean samanaikaisen tarinan kuljettaminen. Lopussakaan tarinoita ja henkilöitä ei yhdistä oikeastaan mikään muu kuin Egypti ja opiskelu Chicagossa histologian eli kudosopin laitoksella. Henkilöt joko kaipaavat kotimaataan tai yrittävät unohtaa sen ja emigroitua amerikkalaisemmiksi kuin amerikkalaiset itse.

Syyskuun 11. kummittelee taustalla, kun egyptiläisten todellisia motiiveja tulla Amerikkaan puidaan, mutta tämä teema ei nouse järin merkittäväksi kirjan kannalta. Kirjassa vilisee paljon henkilöitä, joita eurooppalainen lukija ei kuitenkaan hahmota samanlaisina persoonallisuuksina kuin egyptiläinen lukija luultavasti tekee. Vaikka on aina kiinnostavaa ja sivistävää tutustua muihinkin kulttuureihin, eivät kaikki huolet ja pohdinnat aivan sytytä. Kirjailijan tyyli on siellä täällä pilkahtelevasta huumorista huolimatta liian tosikkomainen ja perinpohjainen, ja vaikka mukana on lukuisia eroottisväritteisiä kohtauksia, on kirja merkillisen puhtoinen.

Lukiessa pohtii kirjailijan perimmäisiä motiiveja, jotka eivät oikein pelkällä lukukokemuksella paljastu. Yhden tulkinnallisen sivujuonteen tuo kirjan ulkopuolinen tieto kirjailijan Mubarak-kriittisyydestä (kirja on kirjoitettu alunperin jo vuonna 2007). Toki kirja on yhdeltä kantilta kuvaus vallankäytöstä, turhista unelmista, ennakkoluuloista, kulttuurien törmäämisestä ja eräänlaisesta universaalista liberalismistakin. Riippuu ketä kirjan hahmoista kuuntelee.

Kirjan lopettaminen sotii myös aika lailla nykykirjallisuuden sääntöjä vastaan, sillä Alaa al-Aswani vie kaikki, aivan kaikki, tarinansa loppuun saakka. Hän ei jätä arvoituksellisia vihjeitä ja avoimia solmunpäitä, vaan kirjoittaa jokaisen kohtalon selväksi. Siinä on omat selkeät ansionsa, mutta onhan se hieman tylsääkin.

Omalla laillaan on hienoa, jos kirja jättää lukijansa ristiriitaisen tuntemuksen varaan. Se ei ole silloin ollut ainakaan yhdentekevä.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti