maanantai 21. tammikuuta 2013

Esko Salminen ja Raila Kinnunen: Toinen näytös

Esko Salmisen muistelmat Elämä Eskona julkaistiin vuonna 1997 ja kiirehdin ostamaan kirjan heti sen ilmestyttyä alelaareihin. Koska Salmisen viirili ura on sittemmin jatkunut aktiivisena, on syntynyt kiusaus täydentää muisteluita tuoreemmillakin päivityksillä. Yleensä vaiva ei kannata, mutta nyt se on perusteltua. Syntyi kirja Toinen näytös, 2010, joka sisältää kansiensa välissä myös edellisen kirjan.

Tämän, kuten edellisenkin opuksen kohdalla työnjako on ollut selvä: Salminen muistelee ääneen ja Raila Kinnunen kirjaa muistiin sekä stilisoi tekstin liittäen muisteluksenpätkät edes löyhästi toisiinsa.

Mielikuvani edelliseltä lukukerralta oli vahva ja siksi päätinkin lukea myös alkuosan uudelleen. Pakko sanoa. Näin väkevää ja selväjärkistä muistelmakirjaa ei ole toista, vaan lukemisen vaiva palkitsi uudelleen runsaskätisesti lukijan! Salmisen äly leikkaa, muisti pelaa ja anekdoottivarasto ja sitaattitulva on ehtymätön. Salminen kertaa uran mainetekoja, ja hän kykenee analysoimaan ne. Salminen kykenee myös vähättelemään, asettamaan asioita oikeille paikoilleen sekä nauramaan itselleen. Kirja on täynnä lauseita ja kappaleita, jotka on pakko lukea uudelleen ihan vain tekstin upeuden takia.

Salmisen ura hakee Suomessa tietenkin vertaistaan. Hän on saanut paistatella television, elokuvan ja ennen kaikkea teatterin lavalla kirkkaimmissa valoissa ja isoissa rooleissa. Mutta onhan siihen syynsä: Esko Salminen on armoitetun loistava näyttelijä, joka osaa mennä roolinsa vaatimiin nahkoihin pienimpiä ilmeitä, vartalonasentoja, liikkumista ja äänekäytöä myöten. Ei hänen kaltaisiaan ole kovin monia yhdessä maassa. Jos muuallakaan.

On tietenkin kasvanut kokonainen sukupolvi tai kaksi erinomaisia näyttelijöitä sitten Salmisen voimainpäivien, mutta yhä olisin itse valmis lähettämään tekstarin Salmisen puolesta 'Suomen paras näyttelijä' -kisassa.

Kirjan tekstistä voi nauttia täysin siemuksin, vaikkei tuntisi lainkaan Esko Salmisen liverooleja. Tarina kehrää, se on eläväistä ja tarjoaa lavan verran viisautta ja huumoria. Jos on sitten vielä elänyt katsomossa näitä juttuja, täydentyy kokemus yhä rikkaammaksi. Itselleni esitysten esitys on Turun Kaupunginteatterin Seitsemän veljestä, jonka dynamo-Juhanina Esko Salminen repi koko arsenaalin kropastaan. Katsoin sen kahdesti. Olen nähnyt hänet muun muassa Elämää pidemmässä yössä ja Taiteessa sekä Välkyssä ja Pölkyssä ja monessa muussakin.

Mutta ikinä en ole nähnyt häntä ikävystyttämässä. Eikä sitä tee tämä kirjakaan.

Kirjan alkuosa on ilmaisuvoimaisempi ja painavampi kuin tämä uudisosa. Sekin on ilman muuta luettavaa asiaa, ja siinä valotetaan myöhempien prosessien synnytystä ja lopputulosta, mutta itse näyttelemisestä ammattina se ei juuri kerro lisää.

Esko Salminen avaa kirjassaan itsensä hämmästyttävällä tavalla auki. "Eräistä asioista en puhu. Arvaatte kyllä, mistä." toteaa Esko Salminen kirjan jälkimmäisen osan saatesanoissaan. Itse arvelisin asian olevan kysymys hänen biologisesta isästään. Kuulin asiaa koskevan huhun ensimmäistä kertaa  70-luvulla teatterin sisäpiiriläiseltä.

Voi ilman muuta sanoa, että koska kyse on huhusta ja juorusta ja ennen kaikkea erittäin henkilökohtaisesta asiasta, ei se kenellekään edes kuulu, ja asia voi jäädä omaan arvoonsa. Toisaalta. Esko Salmisen näyttelijänlaatu on poikkeusihmisen, ja se on lenkki suomalaisessa teatteritraditiossa. Asialla on merkityksensä tätä teatterihistoriaa vasten, ja vasta sen myötä voidaan tämä luku kirjoittaa valmiiksi ja vetää pidemmät suuntaviivat. Asioista mitään tietämättömän ulkopuolisenkin silmissä ketju on niin ilmiselvä, että se huutaa analyysia. Voisi myös olettaa, että asiaa on ainakin jollakin tasolla pohdittu tätäkin kirjaa kirjoitettaessa? Ainakin puheen tasolla tai ehkäpä jopa laadittu kirjaan vielä yksi lukukin?

Salminen perustelee kirjassaan puhumattomuuttaan antamallaan lupauksella jo kuolleelle ihmiselle. Samaan perusteluun hän viittaa myös Simo Rantalaisen köykäisessä muisteluskirjassa Hyvät, pahat ja munat, 2009. Rantalainen hieman tuntuu väheksyvän perustetta, mutta kyllähän tuollainen juuri kertoo vahvasta persoonasta, kunnollisuudesta, luotettavuudesta ja uskollisuudesta. Se kertoo periaatteista. Mahtavaa, että joku oikeasti haluaa kyetä siihen. Tämä kaikki todistaa Esko Salmisesta hyvää.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti