sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Janne Gallen-Kallela-Sirén: Minä palaan jalanjäljilleni - Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide

Janne Gallen-Kallela-Sirénin kasvot kuluivat taannoisessa Guggenheim-keskustelussa. Kun kirja Minä palaan jalanjäljilleni - Akseli Gallen-Kallelan elämä ja taide ilmestyi vuonna 2002, oli hän ryvettymättömämpi Jerusalemin heprealaisen yliopiston taidehistorian laitoksen luennoitsija. Kirja sai hyvän vastaanoton ja tulin itsekin sen hankkineeksi varsin tuoreeltaan vain muutaman euron alennuksella.

Kirja jäi tuolloin kuitenkin odottamaan oikeaa hetkeä, joka tuli nyt muutama päivä sitten.

Akseli Gallen-Kallela on siinä määrin ikonimainen hahmo, että hänestä on vallalla monenlaisia määritelmiä ja yleistyksiä. Siksi onkin vallan paikallaan puhaltaa aina välillä pölyt pystien päältä ja pureutua itse henkilöön kontra ajanjakso, jossa hän eli.

Janne Gallen-Kallela-Sirénin kirja onkin tässä suhteessa yliveto. Kirjoittaja käy läpi rinnan Gallen-Kallelan henkilökohtaista elämää sekä yksityisellä että teoskohtaisella tasolla ja samalla hän limittää isoon tarinaan aikakauden poliittisia ja kulttuuripoliittisia katsauksia. Lukija pysyy hyvin kartalla siinä, missä mennään.

Akseli Gallen-Kallelasta paljastuu runsaasti uusia tietoja, joita ei tietenkään ole tullut ajatelleeksi vain hänen teoksiaan tuijottamalla. Hän oli viehtynyt eräämaaelämään ja hän asettui tavallisen kansan seuraan luontevasti. Yhtä luontevasti hän liikkui vuosien varrella Euroopassa, Afrikassa ja Amerikassa luoden sekä ihmissuhteita että taidettaan. Hän oli erakko, ja hän oli hyvin verkostoitunut aikansa sivistyneistön kanssa. Mannerheim teki hänestä adjutanttinsa... Yhteen elämään tosiaan mahtuu paljon.

Akseli Gallen-Kallelan ylivoimaiset teokset on aika päiviä sitten nostettu oman taidehistoriallisen alueensa tolpan nokkaan, ja sinne ne ovat kernaasti saaneet jäädä uusien tuulien puhaltaessa. Se on sääli. Janne Gallen-Kallela-Sirén kirjaa tarkasti Akselin Gallen-Kallelan tuntoja ja mielenliikkeitä ja nostaa tämän -eräällä lailla paradoksaalisesti- individualistiksi ja oman tien kulkijaksi par excellence. Hän todistaa sivu sivulta, miten Gallen-Kallela kyllä seurasi maailmantaiteen tuulia, mutta vain poiketakseen niistä, ei seuratakseen niitä.

"Gallén seurasi toki aikansa taidesuuntauksia, mutta hänen teoksissaan korostuu useimmiten erilaisuus eikä samanlaisuus. Syynä tähän oli taiteilijalle ominainen vastatuuleensoutajan luonne, intomielinen yksilöllisyyden palvonta ja halu luoda teoksia, jotka olivat ennen kaikkea suomalaisia."
(Janne Gallen-Kallela-Sirén: Minä palaan jalanjäljilleni)

Jokaisen vanhaa suomalaista taidetta nenänvarttaan myöden katsovan nykyopiskelijan sietäisi lukea tämä kirja!

Minä palaan jalanjäljilleni -teos on juuri niitä kirjoja, joita lukemalla tuntee hetki hetkeltä sivistyvänsä. Seikkaperäisyydestään huolimatta se on kirjoitettu huomattavan hyvällä tyylillä; kirjaa tulee ahmineeksi malttamatta laskea sitä käsistään edes ruokailuhetkien ajaksi.

Janne Gallen-Kallela-Sirén perkaa auki kymmeniä teoksia tulkiten niihin kätkettyjä symboleita ja tarinoita. Tämä on kuin dekkaria lukisi, eikä tämän jälkeen voi enää koskaan katsoa Akseli Gallen-Kallelan teoksia entisin silmin. Ja se on hyvä se.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti