keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Peter Höeg: Nainen ja apina

Peter Höeg kirjoitti Lumen taju -menestyskirjansa kaksikymmentä vuotta sitten. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi Nainen ja apina (Kvinden og apen, 1996).

Nainen ja apina sai ilmestyessään vähemmän innostuneen vastaanoton kriitikoilta niin Tanskassa kuin sen ulkopuolellakin. Kirja on lojunut omassa hyllyssäni parin muutonkin ajan ja tulin lukeneeksi sen  vasta nyt. Tuntuu siltä, että mitään erityistä kiirettä tähän lukukokemukseen ei olisi ollut vieläkään. Koska jokaiselle kirjalle pitää antaa mahdollisuus, luin sen silti läpi, vaikka matkan varrella ehti tulla useammankin kerran tunne hukkaan heitetystä ajasta.

Jo kirjan perusasetelma mättää. Lukijan on tehtävä sopimus kirjan kanssa, hyväksyykö hän täysin mielikuviteuksellinen keinomaailman sen omine lainalaisuuksineen, vai hylkiikö hän koko ajatusta alusta alkaen. On olemassa monia loistavia mielikuvitusmaailmoja, fantasioita, utopioita, scifiä, mutta Höegin kuvaamaa maailmaa en osta. Se loistaa keinotekoisuuttaan ja keksimällä keksityn hajua. "Ontoksi temppuiluksi" kirjaa luonnehdittiin jo aikalaisarvioinneissa, eikä aika ole ainakaan tehnyt mitään hyvää kirjan kuvaamalle maailmalle. Se on ehkä jopa vielä vanhanaikaisempi nyt kuin ilmestymisaikanaan.

Kirjan voi toki tulkita lukuisalla eri tavalla. Voi miettiä, mitä kirjailija on tällä kaikella tarkoittanut. Se kuitenkin edellyttäisi, että kuvattu maailma olisi uskottava tai että lauseet olisi rakennettu niin upeasti, että niitä haluaisi imeä tai että lukija saisi mahtavan oivalluksen taikka filosofisen palkinnon. Tai että siellä edes viihtyisi.

Olisiko niin, että markkinointiosastollakin on asiaa hieman pähkäilty. Kirjan kansilieve kun lupailee:

"...aikuisten tieteissatu tai filosofinen traktaatti tai eläinten oikeuksia puolustava ja inhimillistä sivilisaatiota kritisoiva pamfletti tai rakkauskertomus - tai näitä kaikkia yhdessä."
Ei kovin vakuuttavaa, kun maailmoja pitää syleillä jo myyntipuheissa.

Kirjan kuvaus naisen ja apinan välisestä seksistä ei ole oikeastaan lainkaan shokeeraavaa kuin pikemminkin vastenmieleistä. Voisi ajatella, että yksikään kirja, jonka kannessa on alaston nainen ei voi olla läpensä huono. No, näköjään voi.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti