maanantai 18. helmikuuta 2013

Jukka Virtanen - Ilkka Talasranta: Virtanen - Omat ja käännetyt

Jukka Virtanen on täysverinen viihteen sekatyömies, jolla on lapionsa ollut vähän siellä sun täällä. Ura on pitkä ja aiheesta ansiokas. Ellei Virtasen ura olisi näin komea, se pitäisi keksiä.

Jukka Virtanen itse, persoonana sitten jakaakin ihmisten mieliä. Monille hän on kunnioitettu pyhäinjäännös ja monille hän on ärsyttävä, kärisevä besserwisser. Ja sitähän hän on, ainakin julkisuudessa - mies joka ei pidä kynttiläänsä totisesti vakan alla, vaan tietää parhaiten. Yksityiselämässään kerrotaan myös olevan sietämätön?

Virtasella on siis ominaisuuksia ja elettyä elämää, millä viihdettään tehdä. Nykyään on tapana nostaa kaikkinainen rillumarei kulttuuriksi, joten kulttuuria Jukka Viratnen on Suomeen luonut käsittämättömän määrän ja on itsekin oleellinen osa tuota kulttuuria.

Ajatus tuoda triviaaleista triviaaleimmat, iskelmätekstit, kovien kansien väliin luettavaksi, on lähtökohdiltaan kyseenalainen ajatus. Moni iskelmä on kuitenkin vain päivänperho ja ajankohtaisimmat niistä kuolevat yhdessä kesässä. Virtasen nokkeluuksille usein perustautuva nikkarointi on erityisen altis vanhentumiselle.

Laulutekstien lukeminen on ylipäätään väärä formaatti. Ei niitä ole tehty luettavaksi, vaikka niissä olisi ajatuksiakin. Laulu on tehty laulettavaksi, ja soitto soitettavaksi. Vasta kokonaisuus saa nämä tekstit elämään, eivät ne oikein kanna itsenäisinä teoksina, pelkkinä teksteinä. Eivät ne ole sen kaltaista runoutta, että ne soisivat yksinään.

Nostalgiamielessä näitä on kiva selata, ja hoilottaa päässään Simon Pornolaulua, koska se vie kadonneeseen aikaan. On tekstin ansiota, että menneeseen pääsee, mutta siellä oleellista eivät ole nämä laulut, vaan aivan muut asiat.

Jukka Virtasen ja Ilkka Talasrannan Virtanen - Omat ja käännetyt (2011) on ollut hyvä ajatus pikkutunneilla, ja satunnainen alelaarin pöyhiäkin pitää sitä vielä kassalle kävellessään hyvänä juttuna.

Lukemisen jälkeen se ei ole enää sitä. Parasta antia kirjassa ovat sivuhuomautukset, eivät itse laulutekstit. Virtasen omat ja muiden muistelukset todistavat Virtasen lahjakkuudesta enemmän.

"Legenda kertoo Jukan ja Ere Kokkosen kohtaamisesta Yleisradion hississä.Molemmilla oli yllään samanmalliset teddypusakat, Erellä vaan likainen ja nukkavierumpi.

Ere tokaisi: "Meillä on samanlaiset, mutta mulla on vaan pienempi ja likaisempi."

Tähän Jukka: " Sitä paitsi meillä on samanlaiset pusakat.""

(Jukka Virtanen ja Ilkka Talasranta: Virtanen - Omat ja käännetyt, 2011)
Hyvä juttu toki on, että nyt muutama väärin kuultu sanoitus saa sille kuuluvan oikean muodon.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti