Mika
Waltarin Johannes Angelos on yksi suosikkejani. Se sisältää kaiken
inhimillisen elämän erinomaisen kauniilla tyylillä ja uskottavalla tarinankuljetuksella
kirjoitettuna. Mestarin työtä! Luin jostakin Mika Waltarin vanhan kirjan kansimerkinnästä, että hän oli
kirjoittanut tätä Johannes Angelos -kirjaa varten satoja julkaisemattomia sivuja
edeltäviä tapahtumia luodakseen henkilöilleen uskottavan historian ja mahdollisen maailman. No, vuosia
myöhemminhän nuo syrjäänlaitetut sivut sitten julkaistiin nimellä Nuori Johannes, ja sehän oli iso pettymys, kuinkas muuten.
Harper Leen Kuin surmaisi satakielen oli ilmestyessään vuonna 1960 melkoinen
menestys. Kirjan löysivät niin lukijat kuin kriitikotkin, ja kirjailijan uralle odotettiin luonnollisesti jatkoa. Odotukset olivat kovat. Sitä
ei kuitenkaan kuulunut, vaan kirjailija vetäytyi julkisuudesta. Vuonna 2014 löydettiin kuitenkin pankkiholvista hänen
varhaisempi käsikirjoituksensa, joka kertoi samojen henkilöiden
myöhemmistä vaiheista (!). Teksti oli siis kirjoitettu ennen Kuin surmaisi satakielen -romaanin julkaisua. Kustantaja oli itse asiassa pitänyt tarinaan ujutetuista takaumista niin paljon, että hän kehoitti kirjoittamaan niistä uuden käsikirjoituksen. Kirjailija Lee teki työtä käskettyä.
Holvien käsikirjoitus julkaistiin, ilman muuta. Suhtauduin etukäteen aika skeptisesti tähän kirjaan tai itse asiassa koko ajatukseen sen olemassaolosta, mutta miten sattuikin, siinähän se lojui lähi-Sittarin alehyllyssä, ja tulin ostaneeksi sen.
Aivan huonoksi päätökseksi tämä impulssiostokseni ei lopulta osoittautunut. Kirjan kieli olikin ilo. Sen tarina on ehkä aika pieni, yksi vierailu entisellä kotiseudulla, mutta teksti on täynnä
huikeita lauseita ja huomioita ja se on monin paikoin yllättävän
moderni. Ollakseen esikoisteos, on Kaikki taivaan linnut, 2015 (Go Set a Watchman, 2015) ihmeen varmakätisen kirjoittajan työtä!
Kirjan päähenkilö on nuori nainen, Jean Louise Finch, joka tekee vierailun entiseen kotikaupunkiinsa Maycombiin. Siellä hän käy läpi suhdettaan läheisiin ihmisiinsä. Keitä he oikein lopulta ovat, ja kuka hän itse on suhteessa näihin ennen niin tuttuihin ihmisiin? Kirja olisi epäilemättä herkullisempi, jos se olisi kirjoitettun Satakielen jälkeen, mutta yllättävän hyvin se toimii myös näin.
Kirjan kirjoitusajankohta
näkyy melkein häiritsevänä etenkin sen loppupuolella esimerkiksi suhtautumisessa rotuihin ja niiden
luonteisiin. Muualla niin moderni kirjoittaja antaakin tässä 50-luvun asenteiden näkyä. Niitä lukiessa saa välillä kakoa ja muistuttaa itseään, että teksti
on luettava kirjoitusajankohtaansa peilaten. Se on omanlaisensa ajankuva.
Olisi jossakin määrin epäreilua verrata Harper Leen kahta kirjaa, koska niiden käsikirjoituksille ei ole annettu samaa mahdollisuutta. Voi kuitenkin todeta, että Kaikki taivaan linnut on täysin kelvollinen lukuromaani. Ei kovin syvällinen ja viisas mutta viihdyttävä.
**********
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti