keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Pertti Jarla: Fingerporin koko kuva 2

Taannoin jäi niin paha maku Fingerpori-suuhun, että piti kaivaa kirjahyllyn pinoista nopeasti joku toinen esimerkki. Jos tarttuu kirjaan nimeltä Fingerporin koko kuva 2 (2015) tietää kyllä tasan tarkkaan, mitä saa. Saa Pertti Jarlaa parhaimmillaan.

Fingerporin koko kuva 2 -kirjan kantta somistaa Kahvila Aromin ehtoisa Riitta-emäntä, Rivo-Riitta. Tämä lienee analogia aiempien Fingerpori-albumien kanssa? Rivo-Riitta on tietysti myös yksi Fingerporin tunnetuimpia ja rakastetuimpia hahmoja. Samalla Riitta on jäänyt oman naiskuvansa vangiksi, koska jokainen fingerporisti tuntee hänen tunnusomaisen fraasinsa ja osaa siis sitä myös odottaa. Mikä sitten paradoksaalisesti tekee siitä aavistuksen tylsän.

Rivo-Riitta ei muuten ole Fingerporin koko kuva 2 -teoksen yksinvaltiatar tahi päähenkilö sen enempää kuin kukaan muukaan. No, Heimoa lukuunottamatta, tietenkin.

Koska Pertti Jarla on saanut jatkaa vuodesta toiseen Fingerporinsa runttaamista maan ykköskehden paraatipaikalle, niin sekä Fingerporin maailma että sen yleiset lainalaisuudet ovat tulleet lukijoille vuosien varrella tuttua tutummiksi. Tämän kokoelman jutut ovat vuosilta 2008 ja 2009, ja silmiinpistävin ero päiväntuoreisiin HS:n strippeihin on Jarlan viivan muuttuminen. Tämän kirjan kuvat on piirretty paljon alkeellisemmalla ja karkeammalla tekniikalla kuin nykyiset ruudut. Se on yllättävää, mutta kontrasti on selvä. Sama ilmiö on toisaalta nähtävissä monissa muissakin klassisissa sarjakuvissa. Kannattaa esimerkiksi ottaa Tenavat/Peanuts -sarjakuva käteensä ja verrata mestarillisen Charles M. Schulzin tekniikan kehittymistä.

Johtuneeko osittain siitä, että nämä jutut alkavat olla aika tuttuja (ensin sanomalehti, sitten Fingerpori-albumit ja nyt tämä koko kuva), mutta erityisen äänekkäät naurunhörähdykset jäivät tällä lukukerralla uupumaan. Olihan niitäkin, tottakai, mutta aivan joka sivulle ei osunut sellaista timanttia, jota olisi halunnut kelata useampaan kertaan. Toisaalta kirjasta löytyi myös monta ikiklassikon statuksen jo nyt saavuttanutta strippiä. Tuttuja tosin, siis.

Kirja ruudut on väritetty kauttaaltaan kauniiksi, ja tämä väritys tuo omanlaistaan syvyyttä ja selkeyttä yksityiskohtiin. Parasta kirjassa ovat kuitenkin Pertti Jarlan strippeihin liittämät kommentit. Niitä saisi vain olla yhäti paljon enemmänkin. Yleensä taiteilijan pitää luottaa teoksensa ilmaisuvoimaan ilman selityksiä, mutta nämä pikkukommentit avaavat Jarlan luomisprosessia ja ajattelua luovalla tavalla. Ne tuovat selkeästi lisäarvoa teoksiin.

Isommin tekijä muistelee näitä uransa vaiheita kirjan esipuheessaan. On valtavan hienoa lukea siitä epävarmuudesta, jolla Jarla itse suhtautuu saagansa alkuaikoihin, ja siitä sittemmin siienneeseen voittokulkuun. Tekijä osaa olla oikealla tavalla epäluuloinen, epäuskoinen ja nöyrä. Sanalla sanoen inhimillinen.

Välillä kuvittelee itsekin keksineensä Fingerporiin ehdottomasti sopivan läpän. Tästäkin kirjasta löysin pari, kolme sellaista juttua, jonka luulin itse keksineeni. En onneksi taida siltikään olla tässäkään ainoa lajissani, sillä sivun 121 kommentissaan Jarla toteaa: "Tätä vitsiä on ehdotettu minulle usein, ja ehdotetaan ahkerasti vieläkin." Stripissä luvataan sohvan ostajalle ilmainen kotiinkuljetus, ja niinhän Heimo on viimeisessä ruudussa kuorma-auton lavalla...

Vääjäämätön johtopäätös: onko Pertti Jarlalla jokin kortisto, jossa jutut ovat aakkosittain lueteltuna? Miten ihmeessä hän välttää toiston?

Tyylikäs kansi.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti