tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pop tänään, vol. 4

Omassa nuoruudessani ilmestyi Toivelauluja (1949-1983) -niminen vihkonen muutaman kerran vuodessa. Muistelen yhäkin lämmöllä esimerkiksi vuonna 1966 ilmestynyttä Toivelauluja 65 -vihkoa, jossa oli sanat muun muassa sellaisiin aikakauden hitteihin kuin 'Piilopaikka' (Danny), 'Help' (Beatles) ja 'Sellainen ol' Viipuri' (Juha "Watt" Vainio). Näitä vihkoja selailtiin ja laulettiin puhki, koska meillä ei ollut sellaisia apuvälineitä kuin... hmmm... läppäri, älypuhelin, netti, Youtube...

Mutta eipä tämä tällainen ole näköjään vierasta 2000-luvullakaan. Kävin eilen Itiksen Anttilassa, ja mukaan tarttui muutamakin kirja ("Kirjojen marketmyynnin kasvu on nopeampaa kuin kirjojen verkkomyynnin. Nyt jo joka viides kirja myydään marketissa." HS 20.8.2015). Esimerkiksi Pop tänään, vol. 4 (2015) hintaan 2.99 €. Digi vastaan printti -taistelua ei olla siis vielä hävitty kaikilla rintamilla. Tällaiselle formaatille täytyy yhä löytyä markkinarako, koska joku (F-Kustannus) sitä painaa.

Entiseen verrattuna kirja on tuhdimpi ja siinä on mukana nuotit. Kirjan lopusta löytyy aukeamallinen kitaraotteita, joten kovaan kulutukseen tämä on ilmeisesti ajateltu. Voi seurata melodiaa tahi näppäillä sopivia sointuja. Meillä testattiin heti illalla pianolla molempia, ja homma toimi ilmeisen hyvin. Itse tyydyin laulamaan tunnistamiani biisejä runnoen ne tunnistamattomaan muotoon.

Se kuinka hip ja pop kirjan sisältö sitten on, on jokaisen omassa kädessä. Kattaus on kuitenkin laaja ja suosii järkevästi nuorisomusiikkia. Voisi jopa ajatella, että tämä kirjasarja on mainio kulttuuriteko, koska se kapseloi yhdellä tavalla aikakautensa popmusiikin yksiin kansiin tulevien sukupolvien tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi.

Lauluja kirjassa on nelisenkymmentä, ja skaala leviää Jenni Vartiaisesta Pepe Willbergin kautta Kristiina Wheeleriin. Esimerkiksi. Tai Jari Sillanpäästä Happoradion kautta Isac Elliotiin. Tai... Miten kukin haluaakaan sen itse painottaa.

Itse maksamaani hintaan nähden laulettavaa riittää, vaikka sivuntäytettä toisaalta juuri minulle onkin paljon. Sivuista vielä sen verran, että aivan kätevä tämä kirja ei ole pianon reunalla. Kirja on niin pienikokoinen ja napakka, että aukeama ei pysy auki ilman vippaskonsteja.

Vanhan Toivelauluja-formaatin tapaan on kirjassa myös artistien kuvia, mutta koska ne ovat lähinnä promokuvia (?) ei niissä ole paljoa katsomista. Painotyö on mustavalkoinen, joka jossakin tapauksessa saattaisi tarkoittaa kovatasoista taiteellisuutta, mutta tällä kertaa kyse on kai vain kustannuksista. Kansi on sentään värillinen, mutta ei mitenkään erityisen huumaava, Joel Melasniemen käsialaa (ja kuinka somaa - myös yksi Melasniemen sävellys kirjasta löytyy!). Ainahan nämä ovat makuasioita, mutta itse olisin tehnyt taiton toisin. Toisaalta, minuapa ei pyydetty tekemään, vaan alan mies.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti