tiistai 13. toukokuuta 2014

Michael Connelly: Täyskäännös

Luettuani aiemmin tänä vuonna Michael Connellyn mainion kirjan Viides todistaja, totesin löytäneeni uuden lempikirjailijan. Mikään päätelmä ei voisi kellua enemmän irrallaan reaalimaailmasta kuin tuo arvelu.

On hyvä tarkistaa kantojaan, mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja mitä näitä kuluneita ammattikonsulttien mantroja nyt onkaan, mutta on iso pettymys... niin: pettyä kirjojen parissa. Lukeminen on itseisarvo ja nautinto an sich, ja jos se on oikeasti nautintoa, niin ei yhdelle illalle voi enempää toivoa. (No, ruumis ehkä kaipaa mehevää lihapiirakkaa tahi reipasta seksiä, mutta henkisessä mielessä ei ole hyvän kirjan voittanutta!)

Michael Connelly osoittautui sittenkin kliseiseksi pettymykseksi kirjansa Täyskäännös, 2011 (The Reversal, 2010) myötä.

Connellyn yksi päähahmoista on Los Angelesin poliisilaitoksen etsivä Harry Bosch. Hänen sarjansa nimikkeiden määrä lähentelee kahtakymmentä tuota pikaa. Puolustusasianajaja Mickey Haller -sarjassa puolestaan on tähän mennessä viisi nimikettä. En on pätevä arvioimaan kumpaakaan sarjaa, koska mainittu Viides todistaja oli ennen tätä ainut siivenhipaisuni Connellyn kirjalliseen maailmaan.

Tämä Täyskäännös yhdistää noiden kahden miehen voimat. Tarinassa Haller tekee sisäpiirin kulmakarvoja kohotuttavan hyppäyksen puolustuksen puolelta syyttäjän tontille, ja saa avukseen Harry Boschin sekä ex-vaimonsa, avustavan piirisyyttäjä Maggie McPhersonin. Kolmeen pekkaan heidän pitäisi saattaa lapsenmurhasta 24 vuotta aiemmin tuomittu mutta uusien todisteiden perusteella vapauteen pyrkivä Jason Jessup tukevasti takaisin muurien sisäpuolelle.

Kirjan ongelmana on tarinan kuljetus. Se sivakoi pitovoiteineen niin umpikuluneita latuja pitkin, että oikein harmittaa. Pois ovat ovelat käänteet, salaiset aseet, ylivoimaiset repliikit ja lennokkaat heitot. Ja kirjan loppukuvio on kertakaikkinen pettymys pyssynpaukutteluineen päivineen. Tuntuu kuin kirjailija ei olisi osannut tehdä päätöstä tuomion suhteen ja kiertänyt ongelman tappamalla Jessupin. Oops, spoiler!

Monet hyvät käsikirjoitukset ovat koulineet meidät kuluttajat odottamaan tekstimaakareilta aina yhä uusia ja uusia ylläreitä takataskuistaan, mutta Täyskäännös on sentattu kasaan ihan kirjoitusopin perusoppasta. Se on siis täysin luettava, mutta ei millään kriteerillä ikimuistoinen. Se ei ole kirja, joka laittaisi odotukset luunkoviksi seuraavaa Michael Connellyä odotellessa.

Toki sitä odotellaan lähialueen alelaareihin, jotta lopullinen tuomio voidaan tehdä: yksi loistolaukaus ja yksi huti. Kummalle puolelle kolmas kirja kallistaisi vaakakupin?

Olisi ehkä pitänyt arvata jo kansikuvaa katsoessa, kuinka umpitylsä Täyskäännös on...

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti