Ogala-heimon lakota Musta Hirvi (Black Elk/Heȟáka Sápa)
syntyi ”katkeavien puiden kuussa” (joulukuu) vuonna 1863 nykyisen Wyomingin
osavaltiossa. Musta Hirvi eli pitkän, vaiherikkaan ja huiman elämän, joka
päättyi vuonna 1950 87-vuotiaana monella tapaa muuttuneessa Amerikassa.
Musta Hirvi on kuuluisa ja myyttinen hahmo amerikkalaisessa
historiassa, etenkin intiaanien historiassa, ja hän on tästä syystä useiden
kirjojen kohde. Kirjoista tunnetuimpia on John G. Neihardtin kirjoittama Musta
Hirvi puhuu, 2013 (Black Elk Speaks). Se ilmestyi alun perin vuonna 1932, ja siitä on
otettu uusia painoksia vielä 2000-luvullakin.
John G. Neihardt (1881–1973) oli yhdysvaltalainen runoilija,
kirjailija ja harrastajahistorioitsija. Hän tapasi Mustan Hirven vuonna 1930,
mikä johti lopulta elinikäiseen ystävyyteen sekä Musta Hirvi puhuu – kirjaan.
Musta Hirvi antoi Neihardtille sioux-nimen Liekehtivä Sateenkaari (Flaming
Rainbow).
Kirjassa Musta Hirvi kuvaa sitä historiallista tilannetta,
jossa intiaanit olivat suhteessaan wasicuihin (termi kuvaa valkoista miestä,
mutta ei viittaa ihonväriin). Näkökulma on tietenkin intiaanin. Tarinassa
kulkee rinnakkain kaksi juonnetta: suhde tunkeilijoihin sekä intiaanikulttuuriin.
Mustan Hirven elämässä tapahtui 9-vuotiaana käännekohta. Hän
sairastui ja näki näyn, jossa tapasi maailman voimia ja pyhiä suuntia edustavat
Isoisät: länsi, pohjoinen, itä, etelä, taivas ja maa. Monipolvista näkyä
kuvataan kirjassa pitkään. Wasicun tosin on hieman työlästä saada kaikesta
todella selvää. Itse asiassa, juuri tässä kohtaa kirjaa pitää tehdä valinta,
pitääkö tätä kertomusta koristeltuna hölynpölynä vai kätkettyä viisautta
tihkuvana filosofiana. Sepittääkö Musta
Hirvi lämpimikseen omiaan vai onko hän kokenut jotakin elämää suurempaa? Joka
tapauksessa juuri tämä suuri näky määritti Mustan Hirven elämää. Hänestä tuli
tietäjä ja parantaja sekä intiaanihistorian äänitorvi.
On uskomattoman huikea ajatus, että Musta Hirvi on elävä kytkös
kahteen kuuluisaan tapaukseen: 13-vuotiaana hän selvisi hengissä Little Big Hornin
taistelusta (1876) ja nuorena soturina Wounded Kneen teurastuksesta (1890).
Jälkimmäisen tapauksen yhteydessä hän haavoittui vakavasti.
Äärimmäisen kiinnostavaa on myös se, että näiden taistelujen
välissä Musta Hirvi kävi Euroopassa liityttyään Pahuskan (”Pitkätukka”: tässä Buffalo
Bill mutta myös everstiluutnantti George A. Custer) seurueeseen. "Buffalo Bill´s
Wild West Show" esiintyi Lontoossa mm. Isoäiti Englannille (kuningatar Victoria),
joka teki Mustaan Hirveen suuren vaikutuksen. Seurue kutsuttiin mukaan myös kuningattaren
valtaan astumisen 50-vuotisjuhliin, jossa Victoria tervehti erikseen seuruetta.
Musta Hirvi eksyi myöhemmin seurueesta Manchesterissa, mutta liittyi toiseen ”Mexican
Joe” –nimiseen lännenesitykseen kierrellen Manner-Euroopaa. Turnee suuntautui
muun muassa Pariisiin, jossa Musta Hirvi ystävystyi erään wasicutytön kanssa
päästen vierailemaan tämän perheen luona. Pariisista kiertue lähti Saksaan ja
taas takasin Pariisiin.
Pariisissa Musta Hirvi yhytti taas Pahuskan, joka järjesti
hänelle matkalipun kotimaahan sekä käteistä rahaa.
Musta Hirvi puhuu –kirja on kiehtova ja rikas näkökulma
yhden ihmisen ja kokonaisen kansan historiaan. Se pysäyttää lukijan usein
pohdiskelemaan lukemaansa ja on siten ehdottomasti lukemisen arvoinen. Isoin
varauksellinen kysymysmerkki koskee kirjan totuudellisuutta.
Mikä on Mustan Hirven näkökulma? Entä mikä on John G.
Neihardtin näkökulma? Oliko hän puolueeton tutkija vai oliko hänellä jokin oma
agenda? Kirjan alaviitteiden perusteella Neihardt on sepittänyt asioita myös
omasta päästään ja tämä tukee ajatusta hänen henkilökohtaisesta
keppihevosestaan. Ehkä se on pelkkää runoilijan vapautta teosta itseään varten,
mutta toisaalta on hyvin häiritsevää, että kirjailija muuttaa alkuperäistä
kertomusta useissa kohdissa. Kirjan alaviitteissä on nimetty runsaasti eroja
transkriptioon, joten kumman ääni kirjassa lopulta puhuu. Kirjan suomentaja Jussi
Korhonen on tehnyt hyvää työtä sekä suomennoksessaan että tässä
alaviiteviidakossa.
**********
http://uskonnontutkija.fi/2013/12/19/black-elk-puhui-ja-kaikki-kuuntelevat-yha/
VastaaPoista