torstai 5. joulukuuta 2013

Kari Uusikylä: Vastaiskuja - Inhimillisen elämän puolesta

Kari Uusikylän kirjanen Vastaiskuja - Inhimillisen elämän puolesta (2010) on problemaattinen kirja: miksi se on painettu?

Ainoa mieleen tuleva syy on kustantajan tekemä vastapalvelus kirjoja ennenkin rustanneelle professorille. Koska kustannusmaailmassa toisaalta ei tunneta palveluksia, täytyy syynä olla valistunut arvio siitä, että tämäkin kirja myy, ja tuo painatuskustannukset kustantajalle takaisin. Munakana-teorian kannalta kiinnostava kysymys on, kumpi on ollut asiassa aloitteellinen?

Kari Uusikylä on alansa rankattu tekijämies, kasvatustieteen professori ja Yhdysvallat käynyt luovuuden ja lahjakkuuden tutkija. Hänen julkaistut teoksena muodostavat selvästi havaittavan selkämeren kirjahyllyssä.

Mutta tämä ei kuitenkaan nyt napannut.

Ongelmakohta on nopeasti selvitetty. Vastaiskuja-kirjaan on koottu Uusikylän kirjoituksia sekalaisista lähteistä: Opettajasta, Pohjalaisesta sekä Ylen radio ykkösen -turinoista. Jutut eivät ole alkujaankaan yhteismitallisia, mutta näin koottuina ne muodostavat kirjallisesti likilaskuisen ja epätasainen kohinan. Koska kirjaan ei ole painettu alkuperäistä julkaisufoorumia eikä ilmestymisajankohtaakaan, on hankala asettaa näitä kontekstiinsa. Mikä on ollut kirjoituksen alkuperäinen kohderyhmä ja painoarvo?

Lisäksi editointityö on jäänyt sikälikin tekemättä, että monet jutut käyvät samalla astialla. Syy on tietysti siinä, että nämä jutut on kirjoitettu kertakäyttöisiksi päivänperhosiksi eri aikoina. Näin pötköön paketoituna alkaa nopeasti häiritä, että niissä toistetaan sama idea, oivallus ja heitto kerta toisensa jälkeen. Tämä alkaa puuduttaa lukijaa äkkiä. Lukija kyllästyy tähän nopeasti. Aika pian tämä alkaa rasittaa lukijaa. Lukija väsähtää saman toistoon.

Kolmas ongelma onkin sitten asiasisällössä. Jos juttu kirjoitetaan printtilehden pakinaksi tahi kolumniksi, ei tila anna myöten kovin syvälle meneville analyyseille. Pikemminkin poleemisille heitoille. Kirjan mittainen pohdiskelu puolestaan antaisi juurikin tätä luotaustilaa, mutta nyt sitä ei ole käytetty hyväksi, vaan tuloksena on pikkupistos sinne ja toinen tänne vailla erityisempaa painoarvoa ja merkitystä. Kyllä pamfletiltakin sopii odottaa joltistakin ulottuvuutta.

Uusitalon esittämiä ideoita ja kannanottoja on toki kuultu muillakin foorumeilla, mutta kyllä joukossa on useita päteviä huomioita. Antaako kasvatustieteen professorin status niille sitten jotakin lisäarvoa erityisesti, jää arvailun varaan. Hyviä ajatuksia silti itseisarvoisesti, jos kohta Suomi-laivan kurssi ei juuri kirjan julkaisun jälkeen ole oleellisesti muuttunut. Kumpaankaan suuntaan.

Eräänlainen johdonmukaisuuspulma on aineksen sillisalaattimaisuus. Kovin vähän on yhteistä kirjasen alku- ja loppuosalla, jossa Uusikylä siirtyy yleisestä yksityiseen. Kirjoittajan persoona ei oikein riitä ainoaksi sideaineeksi.

Jos kirjasta jokin kuitenkin tulee selväksi, niin se on se, että Kari Uusikylä ei ole erityinen verbaalivirtuoosi eikä etenkään humoristi. Turhaan hän varoittelee viitosluvun alussa.

"Varoitus: Jos olet huumorintajuton tosikko etkä osaa lukea rivien välejä, älä lue tätä lukua. Et ymmärrä tekstiä, tai ymmärrät sen väärin."
(Kari Uusikylä: Vastaiskuja - Inhimillisen elämän puolesta)

Voihan olla niin, että olen juuri mainittu huumorintajuton tosikko, enkä siis osannut lukea noita rivinvälejä, mutta siksi järeästä rautalangasta Uusikylä tekstinsä taivuttelee (tuon johdannon lisäksi), että ei siihen kätkettyjä piilomerkityksiä jää, vaan kyllä se on varsin simppeliä ironiaa kirjakurssinsa lukeneille.

Erityismiinus kirjan hirveälle kannelle.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti