tiistai 24. lokakuuta 2017

Reijo Mäki: Tulivuori

Reijo Mäki tuuttaa tasaiseen tahtiin uuden Vareksen ulos. Se on kuin jokin hämmentävä luonnonvoima, joka vain on olemassa, tahdoitpa sitä tahi et.

No, minun tapauksessani ilmeisesti tahdon? Kirjallisissa piireissä ei taida olla tapana edes mainita tämäntyyppistä suosittua kirjallisuutta, siis sitä että harrastaisi sitä? Jos nimeää Reijo Mäen kantapaikakseen, niin saa vähän kieroon katsotun maineen?

Maineesta viis tai ainakin neljä. Pahan suudelmasta lähtien ovat kaikki reijomäet hyllyssäni kovakantisina (ja varhaisemmat sitten pokkareina). Usein lukiessani reijomäkiä tuhahtelen ja pyörittelen päätäni epäuskoisena, vähän nolonakin toisinaan. Ja jatkan sitten lukemista ja ostaan taas uuden, kun se ehättää alelaariin.

Tällä kertaa sieltä löytyi reijomäkiä kaksin kappalein. Kronologiaa pitää noudattaa aina, kun se on mahdollista, ja niinpä tartuin ensin Tulivuoreen, 2015. Varkeksien tavaramerkki ja syy, miksi niitä luen, on Turku. Tulivuoren merkillepantavin ominaisuus on se, että se ei käytännössä tapahdu Turussa lainkaan. Ja ratkaisu tekee ihmeen hyvää sapluunalle!

Tulivuori sai oikeasti oikeilta kriitikoilta varovaisen myönteistä palautetta ilmestyttyään, ja siksi on kiusallista liittyä näiden kehujien kerhoon. Mutta ei auta. Tulivuoressa on mukavalla tavalla punottu juoni ja miljöö. Vares ei oikeastaan ratko eteensä annettua juttua, mutta siinä se kuitenkin ratkeaa. Lukija ei voi sitä ratkoa etukäteen, koska kirjailija ei paljasta tarpeellisia valttikortteja. Juttu ratkeaa, kun juttu ratkeaa; eihän tämä mikään Columbo ole!

Ollaan Saarella, jossa Vareksen entinen rakas on tapettu eikä paikallinen poliisi ole saanut mitään irti. Ummikko-Vares tulee pyydettynä paikalle ja soluttautuu suomalaisyhteisöön ja tekee siinä ohessa ekskursioita ympäristöön.

Jotenkin kaikki rullaa sekä Vareksella että lukijalla. Välillä kyyti ei ole sarjakuvamaisen kaksiulotteista vaan aivan täyteläistä. Kunpa Reijo Mäki saisi tästä juonenpätkästä yhä kiinni. Ei sillä, kyllä minä ne Varekset ostan maailmantappiin. Tällä hän joka tapauksessa peittosi mennen tullen toisen sarjakirjailijan Patricia Cornwellin.

**********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti