Matti Rönkä: Levantin kyy

Matti Röngän Viktor Kärppä -sarja on loistokas kappale suomalaisen dekkarigenren historiassa. Kärppä on kyllin erilainen sankari, jonka toimiin kuitenkin pystyy kiintymään, ja Rönkä itse on hionut kirjallista talenttiaan kirja kirjalta täyteläisemmäksi.

Levantin kyy, 2013 -romaani olisi siitä huolimatta tai juuri sen tähden pitänyt jättää kirjoittamatta. Viktor Kärppä on tässä kirjassa väsynyt mies ja väsynyt on itse kirjakin.

Kärpän elämä on jonkinlaisilla jengoillaan: on laillista bisnestä, on perhe-elämää, on luottohenkilöitä ympärillä ja on mukavan karhea Mersukin alla. Silti, entisen toimen miehen ja vastuutapin mielessä kuohuu selittämätön levottomuus siinä kuin totaalinen väsymys.

Tunnot eivät ole aivan tuntemattomia keskivertokeski-ikäiselle miehelle ylimalkaan. Jossakin vaiheessa lähes jokainen pysähtyy toviksi kummastemaan ikuisuuskysymystä: "Tässäkö tämä oli?" "Tämäkö on minun elämäni?"

Kysymys sinänsä on naurettava, mutta se on samalla oleellinen omien palasten ja koordinaattien arvottamisen kannalta.

Viktor Kärppä on onnistunut enemmän kuin kohtuullisesti itsensä kototuttamisessa. Jopa siinä määrin, että hän ei oikein löydä keinoja nuorten mamujengin hallitsemiseen. Eikä Viktor enää oikein löydä kotoista olotilaa tappajan näköisen miehen -statukseensakaan.

Psykologisesti Matti Rönkä on siis oikeiden, relevanttien tuntemusten jäljillä, mutta haluaako lukija lopulta nähdä tällaista Kärppää? Kyllä ja ei. On hyvin kunnianhimoista ja rohkeaakin ajaa alas tällainen roteva sankari ja laittaa hänet hapuilemaan lukulaseja nenälleen ja olemaan jopa - avuton. Tämä on kiistämättömän hieno temppu Röngältä. On hänen itsensäkin pitänyt kai tuntea pientä haikeutta Kärppänsä suhteen?

Mielestäni Matti Rönkä ei kuitenkaan juuri tässä Levantin kyy -kirjassa päässyt samanlaiseen kirjalliseen sujuvuuteen ja oman tyylinsä briljanssiuteen kuin muutamissa edellisissä osissa. Teksti jäi kovin kevyeksi ja pahimmillaan jopa varesmaiseksi. Tarinassa on paljon aineksia, mutta niille ei oikein tehdä mitään.

Voi olla, että omat etukäteisodotukseni olivat väärin asetetut, sillä tämä ostos on yksi niitä kirjoja, joita olen säästellyt juuri oikeaan hetkeen. Kirja ja hetki eivät nyt kohdanneet.

Ehkä on paradoksi, mutta vaikka petyin, olen silti jollakin tasolla tyytyväinen, että kirja tuli luettua, ja Kärpän tarina täydennettyä. Vaikka itselleni olisi hyvin riittänyt aiempi tuplatrilogia.

Kun Matti Rönkä on kuitenkin näin ainutlaatuisen omaääninen kirjailija, täytyy ihmetellä Kärppä-kirjojen kansia. Ne ovat kovin latteita, jopa mitäänsanomattomia. Kun Kärppä tulee uudelleen, olisi aika saada myös uusi graafinen ilme näin hienolle sarjalle.

**********